Tarkoitus oli siirtyä tälle alustalle jo ajat sitten, mutta eipä ole aika riittänyt uusien toimintojen opetteluun, ja vanhassa on ollut vara parempi. Aie on kuitenkin edelleen voimassa. Ajattelin vähän verrytellä kirjoittelemalla välillä tänne.
Viime viikkoina postausaiheita on vilistänyt mielessä vähän väliä, mutta aikaa koneen ääressä istahtamiseen ei ole löytynyt. Elämä soljuu joskus aika vauhdilla, vaikka ei mitään kovin ihmeellistä tavallisen arjen ylittävää tapahtuisikaan.
Minulla on ollut tässä jaksossa perjantaina vapaapäivä, joten olen käyttänyt sen hyväkseni lähtemällä pois kotoa. Kaksi viikkoa sitten olin Hämeenlinnassa, viikko sitten pitkän viikonlopun Jyväskylässä, eilen taas Hämeenlinnassa ja ensi viikonloppuna Tampereella. Mukavaa, mutta muihin iltoihin kertyy sitten kotihommia ja kokeiden korjausta. Se kuitenkin ilahduttaa, että tämä on nyt sitten viimeinen tällainen kiiretalvi. Ensi vuonna tähän aikaan olen toivottavasti iloinen eläkeläinen! Voin viipyä pitempään kussakin paikassa eikä tarvitse aina reissata vain viikonloppuisin. Seuraavassa jaksossa vapaapäivä on taas torstai, joten viikonloput ovat lyhyempiä.
Hämeenlinnassa käyntiin liittyi pientä painetta: lainasin hiihtolomalla sikäläisestä kirjastosta paksun kirjan, jolla olikin vain kahden viikon laina-aika. Luin sitä kiivaasti, mutta vähän väliä alkoi tippua viestejä laina-ajan loppumisesta. Onneksi sain lainattua sen aina uudelleen - ja viime perjantai-iltana myöskin luettua loppuun. Sain sen siis palautettua lauantaina. En ollut huomannut, että siellä on kolme erilaista laina-aikavaihtoehtoa. Se selvisi vasta eilen, kun ryhdyin lukemaan kirjaston sivuja huolella. Meillä päin laina-aika on kuukausi lukuun ottamatta pikalainoja, jotka on erikseen merkitty näkyvin merkein kirjan kanteen. Sinänsä pidän kovasti Hämeenlinnan kirjastosta, ja poikkean siellä mahdollisimman usein. Sieltä löytyy kiinnostavia kirjoja, ja yläkerrassa on sympaattisia taidenäyttelyitä. Lukupaikat ovat myös viihtyisiä, suorastaan kutsuvia, ja tekee mieli viivähtää siellä pitempäänkin. Ehkä lainaaminen pitää jättää kesälomaan tai eläkevuosiin, jolloin on mahdollisuus käydä siellä useammin.
Lukeminen on ihanaa, nyt kun taas pystyn paremmin keskittymään siihen. Välillä oli vuosia, jolloin ei kirjojen lukeminen oikein onnistunut. Osittain se johtui näköongelmista, mutta syytä oli varmaankin myös työmäärän aiheuttamalla kuormituksella sekä huomattavasti lisääntyneellä ruutuajalla, erityisesti etäkouluaikana. Nyt on elämä rauhoittunut ja aivotkin taas jaksavat keskittyä paremmin. Työajan lyhentäminen on ollut todella hyvä ratkaisu minulle näin viimeisenä virkavuotena. Suosittelen muillekin, jos se suinkin on mahdollista, ainakin jos eläkeikä on yli 64 vuotta kuten minulla.
