"Jokainen lähtö on pieni kuolema", sanoo ranskalainen sananlasku.
Tänä kesänä lähtöjä on riittänyt, sekä konkreettisessa että abstraktimmassa merkityksessä. Olemisemme on tätä nykyä kovin monipaikkaista, kun on useita rakkaita paikkoja, joissa tekee mieli viettää aikaa tai joissa on muuten syytä käydä säännöllisesti: kodin lisäksi lomakoti, mökki ja Armaani kotitalo maalla. Näissä kaikissa olemme sukkuloineet koko kesän emmekä matkoja kauemmas ole ehtineet edes ajatella. Eipä silti, yhtään ei kiinnosta lähteä esimerkiksi Suomen ulkopuolelle, koska silloin menettäisi jonkin osan Suomen ihanasta, ainutlaatuisesta kesästä.
Lähtemisessä on kuitenkin omat hankaluutensa. Pitää pakata ruoat sekä muut tavarat. Pitää muistaa, mitä mistäkin puuttuu. Pitää huomioida sääennuste ja oleskelun pituus. Joskun tuntuu, että on tulossa vaihtelevasti kaikkia mahdollisia säitä lyhyessä ajassa. Silloin jo yksinomaan kenkiä pitää olla mukana kassillinen.
Koska kesä on ollut tätä lähtemistä, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, päätin laskea kalenterin avulla, kuinka monta kertaa olemme lähteneet. Kriteerinä on se, että seuraava yö vietettiin eri paikassa kuin edellinen riippumatta siitä, mistä oltiin lähdössä ja minne. Tulos: kesäkuussa 12, heinäkuussa 9 ja elokuussa 11 lähtemistä, yhteensä 32 "pientä kuolemaa". Toki on ollut kiva lähteä, koska jos ei lähde, ei voi myöskään päästä perille eikä lopulta kokea kotiinpaluuta. Sikäli syksyn tulo ei harmita, että tuntuu mukavalta olla välillä pitempään myös kotona. Ilman ihanaa naapuriamme, joka hoitaa pihaamme ja vahtii taloamme, emme tietenkään voisi olla niin paljon pois kuin nyt.
Valitettavasti tähän kesään ja syksyyn on liittynyt myös toisenlaisia lähtöjä. Ensi lauantaina osallistumme jo kolmansiin hautajaisiin neljän kuukauden sisällä. Surullisinta oli rakkaan veljen menettäminen heinäkuussa. Se suru kulkee mukana koko loppuelämän eikä sitä kestä ajatella kovin pitkään. On tietysti luonnollista, että tässä iässä tuttujen ihmisten lähtöjä on useammin kuin nuorempana. Koskettavaa on se, että lähtijöistä osa on omanikäisiä tai nuorempia. Tulee itsekin pohtineeksi entistä useammin, mikä elämässä on todella tärkeää ja mikä toisarvoista. Kannattaisi suunnata toimeliaisuutensa siihen, millä on todellista merkitystä ja jättää turhat asiat sivuun.
Tässä kohtaa mieleeni ponnahti raamatunlause:
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti. (Ps. 121:8)
Niin olkoon meidän ja kaikkien muidenkin kohdalla.
Amen! Otan osaa suruusi.
VastaaPoistaIhana on lähteä mukaviin paikkoihin, varsinkin kun nyt sinulla on aikaa. Työ ei enää estä. Olen samaa mieltä, että Suomen suvesta ei raaski matkustaa rajojen ulkopuolelle. Pitkä talvi tulee kuitenkin. Mukavaa syksyä - vapaana!