Vapaapäivä

 Vietin tänään opetuksetonta päivää, jonka osa-aikainen työskentely suo minulle tänä vuonna viikoittain.Tapasin ensin ex-kollegan, jonka kanssa on rattoisaa vaihtaa ajatuksia silloin tällöin. Olemme aivan saman ikäisiä, työtovereita vuosikymmenten ajalta ja samanmielisiä monissa asioissa. Tällä kertaa juhlistimme synttäreitämme.

Käväisimme myös lähikirjastossa, johon kummallakin oli asiaa. Minut esiteltiin sympaattiselle kirjastonhoitajalle, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia "kirjastossa haahuilusta", joka on yksi lempipuuhistani. Koskaan ei tiedä, mikä kirja hyppää mukaan ihan yllättäen. Tällä kertaa se oli Hannu Mäkelän Lukemisen ilo. Edellisen haahuiluni seurauksena Pasilan pääkirjastosta lähti mukaan Anneli Kannon kirja Kirjoittamassa. 

Eilisessä kollegojen lukupiirissä keskustelimme Kannon kirjasta Lahtarit. Se on tosi hyvin kirjoitettu ja siinä mielessä tykkäsin, mutta sisältö oli tietenkin aivan kauhea, sillä se kertoo sisällissodan karmeimmista puolista. Välillä piti jättää kirja vähäksi aikaa sivuun, kun en pystynyt jatkamaan lukemista. Pahinta on, että kerrotut asiat ovat totta - siis kirjan tapahtumat tietenkin pääosin fiktiota, mutta todellisuus on valitettavasti ollut yhtä paha kuin kirjassa kuvattu. Pitäisi varmaankin lukea vastaavasti myös Kannon Veriruusut, mutta ihan heti en jaksa eläytyä enempää siihen aikakauteen. Pahinta tietenkin on se, että sota kaikessa kauheudessaan raivoaa nyt Ukrainassa, vielä hirveämpänä kuin sata vuotta sitten, sillä  tappamisessa käytetään tehokkaampia aseita ja teknologiaa ja pyritään tuhoamaan kansan elinmahdollisuudet kokonaan.

Iltapäivällä ennätin vielä piipahtaa työpaikallakin, sillä eräs kollega juhli 60-vuotispäiväänsä, ja halusin käydä häntä onnittelemassa. Oli hauskat juhlat. Työyhteisöä tulee varmaankin ensi vuonna ikävä, vaikka muuten koen tehneeni töitä jo ihan tarpeeksi. 

Todella hyvä mieli tuli erään kollegan kannustavasta onnitteluviestistä omana syntymäpäivänäni alkuviikosta. 

Hammas pois

Toissapäivänä minulta poistettiin viisaudenhammas, jota oli ensin turhaan yritetty pelastaa juurihoidolla. Luultavasti se oli haljennut, koska oireili jatkuvasti. Nyt minä oireilen neuroottisesti miettien, menikö kaikki niin kuin piti. Verenvuoto jatkuu edelleen, samoin kipu. Onneksi särkylääkkeet auttavat. Isosta kolosta osa on valkoinen. Onko kaikki ok? Olen kuullut muiden kokemuksia ja lukenut netistä ohjeita ja huomannut, että niissä on eroja. Tänään pitäisi ruveta huuhtelemaan Corsodylillä. Joitakin on kehotettu huuhtelemaan heti tai seuraavasta päivästä alkaen, minua kolmannesta päivästä. Kuollakin tämän operaation seurauksiin voi, varsinkin jos on yli 25-vuotias...

Kun sitten on huolia, menevät yöunet. Päivällä kyllä nukahtelen, mutta illalla ei uni tule, kun mietin, onko kaikki hyvin. Herään viideltä, olinpa lopulta nukahtanut mihin aikaan hyvänsä. Viime yönä nukuin neljä tuntia. 

Lukeminen auttaa yleensä rauhoittamaan mieltä. Tällä kertaa minulla on menossa Anneli Kannon Lahtarit, jonka toinen lukupiirini valitsi seuraavaksi luettavaksi, mutta se ei todellakaan ole rentouttavaa lukemista. On järkyttävää lukea sisällissodan kauheuksista, jotka valitettavasti eivät ole vain fiktiota. Ja samaan aikaan Ukrainassa ja muuallakin maailmassa ihmiset  elävät sodan vääristyneessä todellisuudessa. 

Iltaisin luen viimeiseksi jotakin tylsää kirjaa saadakseni unen päästä kiinni. Kouluaikoina se oli ruotsin keskeinen sanasto, joskus myöhemmin jaaritteleva trappistimunkin päiväkirja. Tällä hetkellä unikirjana on Taivaallinen vastaanotto, jonka sain joululahjaksi toissa jouluna. Se on sekava eikä siinä ole etenevää juonta. Usein lukeminen ei etene sivuakaan, kun jo nukun. Eilen luin ainakin kymmenen sivua, mutta sekään ei auttanut. Kuinkahan tässä käy?

EDIT

Päiväunet aamupäivällä paransivat kummasti tilannetta😊! Soitin myös hammaspäivystykseen ja sain hyviä neuvoja - kaikki hyvin tässä vaiheessa. 

Kevään merkkejä luonnossa

Tänään oli aivan mahtavan keväinen päivä! Lämpöä oli kai ainakin 17°C, ehkä enemmänkin.

Kuulin äsken  satakielen laulavan ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ihanaa, että se viihtyy tuossa lähimetsässä. Heti tultuaan se on niin innoissaan, että saattaa laulaa koko yön. Jokin minulle tunnistamaton lintukin siellä tänään lauleli. Mustarastaiden kevätlaulut ovat soineet jo monta viikkoa. Ne aloittavat jo ennen auringonnousua - tänäkin aamuna heräsin mustarastaan ääneen taas jo ennen viittä.  

Valkovuokot kukkivat nyt valtoimenaan. Meidän pihassakin niitä on noussut kahteen paikkaan. Krookuksia on siellä täällä. Odottelen myös narsisseja, tulppaaneja ja syksyllä istuttamiani helmililjoja. Ensimmäisen kimalaisen havaitsin äsken pihakeinussa istuessani.

Armaani nosti kasvimaasta maa-artisokat, jotka jäivät sinne syksyllä. Hän löysi myös viinisuolaheinän, joka on talvehtinut kasvimaalla. Ruohosipuli ja raparperi ovat myös alkaneet nousta. On tämä vain vain ihanaa!

Ensi viikolla kuulemma kaikki on toisin, sää viilenee ja alkaa sataa. Kosteutta kyllä jo kaivataankin katupölyjen ja siitepölyjen keskelle, mutta lämmin saisi jo pysyä. Vaan ei, vappuhan on vasta tulossa, ja silloin on usein koleaa.

Huomenna vielä nautitaan keväisestä säästä täysin rinnoin!