Viimeiset viikot töissä olivat raskaita, mutta nyt olen lomalla. Alan pikkuhiljaa tajuta, että minulla on paljon vapaata aikaa edessä. Ihanaa.
Alkukevään ja -kesän kukat ovat kukkineet yksi toisensa perästä, ja olen yrittänyt ehtiä nauttimaan niiden kukoistuksesta, kun olen fillaroinut tai kiireesti kävellyt ohi: rentukat, tuomet, syreenit, kielot, ahomansikat… Ja mielessä se ajatus, että jos Luoja suo, ensi keväänä ehdin pysähtyä ihailemaan ja haistelemaan keväisiä tuoksuja. Saan jättää työstressin ja arvioinnit taakse ja miettiä, mitä haluaisin oikeasti tehdä. Sitä ennen on vielä joitakin viikkoja työtä syyskesällä, mutta sitten alkaa vapaus.
Nyt istun maalla pihakeinussa. Kyyhkyset kujertavat, mustarastas lurittelee laulujaan ja käki kukahti äsken kaksi kertaa. (Kaksi!) Etäinen traktorin ääni kantautuu pellolta, kun Armaani siellä valmistelee uutta perunamaata. Aamupäivällä leivoin raparperipiirakan ja keitin raparperikiisseliä. Iltapäivällä otin päiväunet. Illalla osallistuin Eevan virtuaaliseen kirjaklubiin ja tapasin siellä Jenni Haukion. Sen jälkeen olen kuunnellut kesken olevaa äänikirjaa (Jenny Hill), joka ei kuitenkaan nyt oikein innosta. Jossakin välissä luin Hesarin ja kävin kävelyllä, jossa tutustuin sattumalta naapuriin. Iltamyöhällä saunomme. Ihan kelpo lomapäivä!
Alkukesän vehreys on ihanaa, melkein liikuttavaa, kun tietää, kuinka nopeasti se menee ohi. Kukkien kukoistus tuntuu vuosi vuodelta kestävän lyhyemmän aikaa. Kirsikkapuu ja omenapuu kukkivat kilpaa toukokuun lopussa, ja jo viikon päästä kukat olivat kuihtuneet pois. Toki tilalle oli tullut pieniä hedelmän alkuja. Onneksi ainakin yksi kimalainen ahersi illat pitkät kukkien kimpussa ja varmisti sadon.
Uutisia kuunnellessa tuntuu lamaannuttavalta. Kaiken tämän kauniin ja herkän keskellä tietoisuus hirvittävästä, säälimättömästä pahuudesta toisaalla tuntuu järjettömältä tuhlaukselta. Tämä ihana maailma, kaunis luonto, jokainen ainutkertainen ihminen… miksi pitää tallata ja tuhota toisten onni ja elämä totaalisesti?
Nyt täällä Suomessa on kuitenkin aika nauttia kesästä ja rauhasta, levätä ja koota voimia. Ehkä uutisiakaan ei kannata liian usein katsoa. Pari kertaa päivässä lienee riittävä annos kerrallaan, jotta muuhunkin jää aikaa. Kotona odottavat työhuoneen siivous (ikuisuusprojekti, joka nyt on jo kuitenkin nytkähtänyt hiukan eteenpäin), kodin muut puuhat, joihin ei ole ollut aikaa, sekä lukemattomien kirjojen pinot, jotka odottavat huomiota. Kesä!
