Kuuntelin juuri loppuun Topi Borgin kirjan Normaaliusrodeo. Olen todella vaikuttunut!
Topi kuvaa yksityiskohtaisesti havaintojaan ja käsitystään maailmasta, ja ainakin minulle se oli erinomainen näköala autistisen ihmisen tapaan hahmottaa ympäröivää maailmaa ja hänen vaikeuksiaan ymmärtää neurotyypillisten ihmisten toimintaa.
Topi Borg tuli kuuluisaksi Kirjolla-sarjan ensimmäiseltä kaudelta, joka kuvasi neljää autismin kirjolla olevaa nuorta aikuista. Sitä on sen jälkeen tehty pari kautta lisää, mutta nimenomaan ensimmäinen kausi oli vaikuttavin. Kirjasta selvisi myös, että Topin sisko Sointu Borg, joka on ollut julkisuudessa jo aiemmin muista syistä, on ollut aktiivinen sarjan ideoinnissa - kuten myöhemmin myös kirja-ajatuksen esiintuojana. Sointu esiintyi Kirjolla-sarjassakin jonkin verran veljensä läheisenä. Hänen ja veljensä lämmin suhde tuli hyvin esiin jo sarjan aikana mutta myös kirjassa.
Ihailen Topin kykyä sanallistaa rakkauden tunteitaan perhettään kohtaan. Autistille se ei ole itsestäänselvää, ei kyllä muillekaan suomalaisille! Topin vanhemmat ovat osanneet kasvattaa lapsensa empaattisiksi ja rakastaviksi, ja Topin kuvaukset tunteistaan vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan saivat liikutuksen kyynelet nousemaan silmiin. Onnellinen jokainen vanhempi, joka saa kuulla niin hersyviä kiitoksia ja rakkaudenosoituksia lapseltaan! Voi myös vain kuvitella, miten vaikeaa on ollut silloin, kun Topi on ollut pieni poika ja saanut raivokohtauksia, kun ei ole tullut ymmärretyksi. Koko perhe on kulkenut yhdessä pitkän tien päästäkseen tämän päivän tilanteeseen, jossa Topi on itsenäinen ja tasapainoinen aikuinen.
Erityisopettajiaan Topi myös kiittää vuolaasti ja iloitsee siitä, että on saanut käydä nimenomaan erityiskoulua, jonka pienryhmässä hänen ja luokkakavereidensa aistiyliherkkyys ja muut erityispiirteet on voitu ottaa huomioon. Ei siis todellakaan minkäänlaista haikailua inkluusioon!
Mietin kirjaa kuunnellessani, miten hyödyllinen tämä teos olisi ollut kohdatessani omissa luokissani oppilaita, joiden nyt ymmärrän olleen autismin kirjolla. Joidenkin tunnistin kyllä olevan asperger-tyyppejä, vaikka heillä ei diagnooseja ollutkaan. Nykyisin käytetään laveampaa yleistermiä "autismin kirjolla". Huomaan toimineeni joissakin kohtaa ihan oikein löydettyäni toimivia käytännön keinoja, mutta paljon enemmän olisin voinut tehdä, jos olisin tiennyt paremmin. Siksi suosittelisinkin kirjaa kaikille kasvattajille. Nykyisinhän erityisoppilaat ovat useimmiten joukon jatkona isoissa normaaliluokissa, jotka eivät todellakaan ole paras vaihtoehto heille.
Tämä kirja jos mikä sopii nimenomaan kuunneltavaksi! Ja mikä parasta, Topi lukee sen itse. Siksi se kuulostaakin niin autenttiselta. Vahva suositus!
