Syksy

 🎶 Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan... 

Kauniit ruskan värit hehkuvat vielä puiden lehvästöissä, mutta muuten on harmaata ja sateista. Siis tyypillinen syyssää. Ei haittaa. Pidän tällaisesta. Se sopii minulle, joka aina virkistyn mollisävelmistä. Eilen soittelin nokkahuilulla kaikki virsikirjan Kuolema ja iankaikkisuus -osaston virret, jotka suinkin nokkiksella pystyi soittamaan. Homma katkesi ystävän puhelinsoittoon, joka sekin oli varsin piristävä.  

Syksyssä on se hieno puoli, että se ikään kuin antaa luvan kääntyä sisäänpäin. Ei niin haittaa, vaikka ei olisi kovin aktiivinen ja osallistuva.Voi puuhastella pikkuhiljaa ja välttää vaatimasta itseltään kovin paljon. Usein sitä kuitenkin jotakin saa aikaan melkein huomaamatta. Tänäänkin löysin talvikengät varastosta ja sain anorakit silitettyä talvisäilöön viemistä varten. Koneellisen pyykkiäkin tulin pesseeksi. Tämä kaikki iltapäivällä, sillä ensin nukuimme pitkään ja sitten kuuntelin radiojumalanpalveluksen kuten tapanani on. Ja luin Hesaria, joka tosin on vieläkin kesken. Ulkoilu puuttuu vielä pakollisista kuvioista, ja sitä en halua unohtaa.   

Ulkoilu on periaatteessa varustekysymys. Aivan hyvin voi sateellakin lähteä reippailemaan, mutta se kyllä vähän ensin kehtuuttaa, kuten savolainen ystäväni asian ilmaisisi. Sadevarustus ylle, ja ulkoilu voi olla ihan mukavaa. 

Meidän piti tänään lähteä lomakotiin, mutta lounaalla päätimmekin siirtää lähdön aamuun. Mikäs kiire tässä, kahdella eläkeläisellä... Kyllä on erilainen sunnuntai-iltapäivän fiilis kuin työvuosina! Ei tarvitse aloittaa huomista työpäivää vielä, ei tarvitse katsoa työsähköposteja eikä Wilmaa, ei miettiä tuntiohjelmia eikä sitä, onko mahdollisesti unohtanut kotakin tärkeää ja kiireellistä. Tässä vain istuskelen ja mietin laiskasti, jokohan lähtisin ulos. Oi ihanuutta. 

Eläkkeelle opetellessa

 Aika on mennyt kuin siivillä sen jälkeen kun viimeksi tänne kirjoittelin. Syyskuun olimme pääasiassa matkoilla - Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa - ja lokakuussa olemme jo käyneet maalla sienestämässä sekä lomakodissa muuten vain. Välillä olen kuitenkin ennättänyt joinakin päivinä myös kokeilla tavallista eläkeläiselämää kotosalla.  

Olen huomannut sen, mitä etukäteen vähän aavistelinkin: jos ei pidä varaansa, saattaa päivä kulua ihan huomaamatta ilman että saa mitään aikaan. Toki on hyväksikin joskus antaa aikaa levolle tai joutenololle, mutta on harmillista, jos hommat jäävät hoitamatta oman velttuden takia. Omalla kohdallani suurin aikasyöppö on Hesari, jonka lukemiseen saan päivittäin helposti kulumaan useita tunteja, jopa koko päivän. Olen alkanut ohjeistaa itseäni kysymään juttujen kohdalla: Onko tämä todella kiinnostavaa? Onko tämä tärkeää? Onko tämän lukeminen välttämätöntä? Näin pystyn ehkä rajoittamaan hesariaikaa.

 

Tavalliset kotityötkin vievät aika paljon aikaa. Ja lounas pitää tehdä itse! Lisäksi on siivousta, silitystä, pyykkäystä, leipomista, kaupassa käyntiä… Ne vievät yllättävän paljon aikaa nyt, kun sitä on tarjolla.

Siitä iloitsen erityisesti, että lukemiseen on jäänyt paljon enemmän aikaa kuin aiemmin. Mieluiten luen perinteisiä kirjoja, mutta viime aikoina kirjallisuudesta nauttiminen on painottunut äänikirjoihin, sillä valikoimassa on paljon kiinnostavia kirjoja, myös ihan uusia. Äänikirjat sopivat oivasti kävelylenkillä tai kuntosalilla kuunneltaviksi mutta myös kotihommien siivittäjiksi. Tällä hetkellä menossa on Merete Mazzarellan Jotain muutakin kuin tämä. Pohdintoja uskosta.  

 

Terveyshuoliakin on yhtäkkiä ilmennyt, ja niiden vuoksi tuli vietettyä yksi päivä päivystysvastaanotoilla. Vaikka kaikenlaista ikävää on viime aikoina kuulunut sote-alalta, voin kokemuksesta kertoa, että jos on epäilys vakavasta asiasta, palvelut kyllä pelaavat hyvin. Muutamassa tunnissa olin nähnyt kaksi lääkäriä, oli otettu kokeita, kirjoitettu lääkereseptejä ja tehty lähete tarkempiin tutkimuksiin. Saa nähdä, millaisessa aikataulussa kutsu tulee. Ehkä siihen kuluu viikkoja tai kuukausia.

 

Kaikkien reissujen ja yllättävien asioiden jälkeen alkaa tuntua, että mukavaa, kun tulee talvi ja kenties aikaa rauhoittua kotiin. Tehdä kotihommia levollista vauhtia ja nauttia vapaudesta. Mitään kaipuuta työelämään ei ole. Koen todella ansainneeni tämän uuden elämänvaiheen pitkän, raskaan työuran jälkeen. Ja jos terveys kohenee, on iloni ja kiitollisuuteni sanoinkuvaamaton.