Aika on mennyt kuin siivillä sen jälkeen kun viimeksi tänne kirjoittelin. Syyskuun olimme pääasiassa matkoilla - Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa - ja lokakuussa olemme jo käyneet maalla sienestämässä sekä lomakodissa muuten vain. Välillä olen kuitenkin ennättänyt joinakin päivinä myös kokeilla tavallista eläkeläiselämää kotosalla.
Olen huomannut sen, mitä etukäteen vähän aavistelinkin: jos ei pidä varaansa, saattaa päivä kulua ihan huomaamatta ilman että saa mitään aikaan. Toki on hyväksikin joskus antaa aikaa levolle tai joutenololle, mutta on harmillista, jos hommat jäävät hoitamatta oman velttuden takia. Omalla kohdallani suurin aikasyöppö on Hesari, jonka lukemiseen saan päivittäin helposti kulumaan useita tunteja, jopa koko päivän. Olen alkanut ohjeistaa itseäni kysymään juttujen kohdalla: Onko tämä todella kiinnostavaa? Onko tämä tärkeää? Onko tämän lukeminen välttämätöntä? Näin pystyn ehkä rajoittamaan hesariaikaa.
Tavalliset kotityötkin vievät aika paljon aikaa. Ja lounas pitää tehdä itse! Lisäksi on siivousta, silitystä, pyykkäystä, leipomista, kaupassa käyntiä… Ne vievät yllättävän paljon aikaa nyt, kun sitä on tarjolla.
Siitä iloitsen erityisesti, että lukemiseen on jäänyt paljon enemmän aikaa kuin aiemmin. Mieluiten luen perinteisiä kirjoja, mutta viime aikoina kirjallisuudesta nauttiminen on painottunut äänikirjoihin, sillä valikoimassa on paljon kiinnostavia kirjoja, myös ihan uusia. Äänikirjat sopivat oivasti kävelylenkillä tai kuntosalilla kuunneltaviksi mutta myös kotihommien siivittäjiksi. Tällä hetkellä menossa on Merete Mazzarellan Jotain muutakin kuin tämä. Pohdintoja uskosta.
Terveyshuoliakin on yhtäkkiä ilmennyt, ja niiden vuoksi tuli vietettyä yksi päivä päivystysvastaanotoilla. Vaikka kaikenlaista ikävää on viime aikoina kuulunut sote-alalta, voin kokemuksesta kertoa, että jos on epäilys vakavasta asiasta, palvelut kyllä pelaavat hyvin. Muutamassa tunnissa olin nähnyt kaksi lääkäriä, oli otettu kokeita, kirjoitettu lääkereseptejä ja tehty lähete tarkempiin tutkimuksiin. Saa nähdä, millaisessa aikataulussa kutsu tulee. Ehkä siihen kuluu viikkoja tai kuukausia.
Kaikkien reissujen ja yllättävien asioiden jälkeen alkaa tuntua, että mukavaa, kun tulee talvi ja kenties aikaa rauhoittua kotiin. Tehdä kotihommia levollista vauhtia ja nauttia vapaudesta. Mitään kaipuuta työelämään ei ole. Koen todella ansainneeni tämän uuden elämänvaiheen pitkän, raskaan työuran jälkeen. Ja jos terveys kohenee, on iloni ja kiitollisuuteni sanoinkuvaamaton.
Kiva lukea tuoreen eläkeläisen tuntoja! Mielestäni parasta on rauha tehdä, mitä huvittaa, ja olla hyvällä omallatunnolla myös tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Rauhalliset aamut ovat ehkä kaikkein parasta. Vuodessa en ole vielä tottunut asiaan, vaikka monet sanovat eläkkeellä olonkin arkipäiväistyvän. Sitä en kyllä halua! Toivon, että voin säilyttää jatkuvan ihmetyksen ja kiitollisuuden eläkeläisen vapaasta elämästä ilman jatkuvia opettajan työn vaatimuksia. Tätä samaa ihanuutta toivon sinulle ja selvyyttä terveyshuoliin. Iloitaan tästä elämänvaiheesta!
VastaaPoistaKiitos, Jaana! Todella nautin jokaisesta päivästä, tästä vapaudesta tehdä mitä tykkää. Juuri muutimme suunnitelmia tämän päivän suhteen... Ja terveyshuoletkin taitavat olla hälvenemässä - todella kiitollinen olen myös siitä.
VastaaPoista