Esiin ehti leskenlehti

 

Tiistain lumimyräkkä on muisto vain, ja kadut alkavat olla taas kuivat. Valkeita lumikasoja on vielä teiden varsilla, mutta keväisemmän sään jatkuminen vaikuttaa nyt todennäköisemmältä. Kävin ulkoilemassa, ja huomasin valkovuokkojen olevan nupulla ja leskenlehtien ehtineen taas esiin lumen alta. Toiveissa on myös lämmin vappu.

Ateneumiin lähdin uudelleen keskiviikkona, ja silloin pääsin perille ongelmitta. Siellä odotti upea Eero Järnefelt -näyttely. Se oli monipuolinen ja informatiivinen: joka salissa oli kirjallinen selostus teosten aihepiiristä. Samalla tuli kerrattua Järnefeltin perheen vaiheita ja muutakin suomalaisen sivistyneistön historiaa. Useita tuttuja maalauksia tuli taas katsottua, mutta oli myös paljon sellaisia, joista en aiemmin tiennyt. Minuun teki tällä kertaa suuriman vaikutuksen Vesileinikki ja rantakivet -maalaus vuodelta 1895. Miten ihmeessä hän on osannut kuvata vettä ja suloista leinikkiä niin herkästi ja kauniisti!

Ateneumissa oli paljon väkeä. Mennessäni yläkouluikäiset oppilaat olivat juuri poistumassa, mutta salit olivat täynnä eläkeikäisiä taiteen ystäviä. Luulen, että tästä tulee yksi suosituimmista näyttelyistä. Tosin Ateneumissa on viime vuosikymmeninä ollut muitakin huippusuosittuja: Pablo Picasso, Albert Edelfelt, Tove Jansson. Ihanaa, että pääsemme näkemään kaikkia näitä mestareita.  

   

Jopas jotakin!

 

Tänään on Kirjan ja ruusun päivä, 23.4.

Yleensä se on keväinen hyvän mielen päivä, jolloin puhutaan kirjoista ja luetaan paljon.

Tänäänkin on hyvä mieli ja lukemistakin on, mutta keväisyys on kyllä kaukana. Viime yöstä alkaen maahan on satanut lähes 20 cm lunta, ja lisää tulee kaiken aikaa! Tällainen on erittäin harvinaista tässä vaiheessa huhtikuuta, kuulemma tapahtuu korkeintaan kerran sadassa vuodessa. Elämme outoja aikoja myös tässä suhteessa.

Päätin aamulla lähteä Ateneumiin katsomaan Eero Järnefeltin näyttelyä. Laittauduin kunnolla ja kahlasin kotikatua ja kävelyteitä pitkin bussipysäkille. Sinne on noin 10 minuutin matka. Jäin odottelemaan. Reittioppaan mukaan olisi pitänyt tulla kolme bussia lähes samaan aikaan. Eipä tullut ainoatakaan. Lopulta, 20 minuutin odottelun jälkeen, alkoivat varpaat olla jäässä (olin heittänyt vanhat lämpöpohjalliset jo roskiin, kun tuli kevät...). Katsahdin reittiopasta uudelleen, ja nyt siellä oli tieto, että bussi tulisi 20 minuutin kuluttua! Päätin jättää taide-elämykset tältä päivältä ja lähteä takaisin.

Päätin matkalla pistäytyä Lidlissä, jossa piti olla saatavilla ranskalaisia pain au chocolat -leivonnaisia. Ne löytyivät nopeasti ja menin kassalle. Siellä alkoi yllättävä sähläys, kun edessäni olevalla naisella ei ollutkaan tarpeeksi rahaa ostosten maksamiseen. Hän poisti ostoksistaan puolet ja soitti jollekin, joka ehkä oli tulossa maksamaan loput. Kassahenkilöllä ja naisella ei ollut yhteistä kieltä, joten asioiden selvittäminen ei oikein onnistunut: tuleeko joku, maksaako hän kaikki vai puolet jne. Paikalle ilmaantui useampaan kertaan esihenkilö, joka lopulta kehotti kassaa soittamaan toisen kassan paikalle. Siinä vaiheessa olin odotellut kassalla jo yli vartin ja taakseni oli kertynyt neljän hengen jono. Kehotuksesta siirryimme toiselle kassalle odottelemaan, ja viimein saimme myös ostokset maksettua. Minulla ja seuraavalla asiakkaalla oli kummallakin vain yksi ostos. 

Aikaahan minulla oli, joten päätin käväistä myös K-supermarketissa, jossa yleensä asioin. Sieltä löytyi kaikki, mitä eilen ei toisesta kaupasta saanut ja lisäksi yhtä ja toista muutakin. 

Kotiin palattuani tiskasin ja laitoin ruokaa - tofupastaa. Kahvin/rooibosteen kanssa nautimme myöhemmin  sunnuntaina  leipomaani mustikkapiirakkaa sekä yhden pain au chocolatin puoliksi.

Illansuussa lämpötila nousi nollan yläpuolelle ja sade muuttui rännäksi. Kävin pikku kävelyllä, ja lähtiessä vein auringonkukan siemeniä talipötkön alle lintusia varten. Tänään ainakin punarinta, mustarastaspariskunta, varpusia, sinitiainen sekä harakkapari ovat käyneet paksua lumikerrosta ihmettelemässä. Kaikki eivät osaa syödä talipötköstä vaan odottavat muiden pudottelevan murusia maahan. Nyt kaikki on peittynyt lumeen. Lisäksi röyhkeä orava tapansa mukaan käy roikkumassa pötkön kimpussa eikä hevillä edes suostu poistumaan. (Eilen pidin sille saarnan, mutta se vain tuijotti nappisilmillään eikä ollut millänsäkään. Tokihan silläkin on nälkä.)  Tänään kävelyllä näin myös sepelkyyhkyparin, joka käveli auratulla kadulla, kun muualla olisi uponnut hankeen. 

Maisemat ovat kuin jouluisesta postikortista. Niin kaunista. Samalla myös surullista, että tuossa ikkunan takana oleva lumen peittämänä on kirsikkapuu, joka ennätti jo toiveikkaasti työntää esiin silmuja. Kohta olisi kukkimisen aika! Kuinka käy tämän vuoden sadon, jos sään oikuttelu jatkuu? Samaan aikaan kollega lähetti kuvia Portugalin helteistä. Sillä niemimaalla on pulaa kastelu- ja juomavedestä. Meillä on pian tulvia kun kaikki tämä lumi ja pohjoisemmassa runsas entinenkin sulaa. Kilpisjärvellä oli pari päivää sitten vielä 80 cm:n hanki.    

Maailmankirjat ovat sekaisin monella tapaa. On ehkä hyväkin, ettemme vielä tiedä kaikkea, mitä ilmastonmuutoksesta ja uhkaavasta maailmantilanteesta seuraa. Turha murehtia. Parempi nauttia tästä hetkestä ja tämän ainutkertaisuudesta. 

Avatkaamme kirja ja nauttikaamme Kirjan ja ruusun päivästä!

Ihana aamu

 Aamu valkeni taas varsin aikaisin, kun on vastikään kellojakin käännetty. Tulimme iltamyöhällä lomakotiin (kaupassa olimme viimeiset asiakkaat klo 21.59, ja kassahenkilö toivotti lähtiessämme hyvää yötä). 

Herättyäni katsoin ulos ikkunasta ja huomasin rannassa parven hanhia. Ne olivat varmaankin muuttomatkalla pohjoiseen ja levähtämässä tässä. Järvi on jo pääosin sula kovan virtauksen vuoksi. Lämpötila oli -8 ˚C ja taivas kirkas.

Pari tuntia myöhemmin auringon loistaessa jo korkealta katsahdin uudelleen samasta ikkunasta, ja näky oli mykistävän kaunis: hanhet edelleen uiskentelivat kimaltelevassa vedessä noukkien veden alta syötävää. Samaan aikaan alkoi kuulua joutsenten ääniä, ja hanhien yläpuolelta lensi matalalla joutsenpari. Siivet hohtivat valkeina auringossa ja huudot toivat mieleen mökkijärven kesätunnelman. 

Lunta tuli reippaasti vielä eilen - ja ehkä huomennakin - mutta kyllä kevät etenee myös. Iltapäivällä lämpötila oli jo nollassa ja aamun ulkovaatteet aivan liian kuumat. Oli vaikea pakata lähes kahden viikon reissulle (jatkan vielä täältä Pohjanmaalle), sillä sää voi olla ihan mitä tahansa. Jokin sananlaskukin kuvailee kevään vaihtelevia säitä, mutta en saa sitä nyt mieleeni. Jännittävää nähdä, minkä värinen on maailma huomenna herätessä!