Esiin ehti leskenlehti

 

Tiistain lumimyräkkä on muisto vain, ja kadut alkavat olla taas kuivat. Valkeita lumikasoja on vielä teiden varsilla, mutta keväisemmän sään jatkuminen vaikuttaa nyt todennäköisemmältä. Kävin ulkoilemassa, ja huomasin valkovuokkojen olevan nupulla ja leskenlehtien ehtineen taas esiin lumen alta. Toiveissa on myös lämmin vappu.

Ateneumiin lähdin uudelleen keskiviikkona, ja silloin pääsin perille ongelmitta. Siellä odotti upea Eero Järnefelt -näyttely. Se oli monipuolinen ja informatiivinen: joka salissa oli kirjallinen selostus teosten aihepiiristä. Samalla tuli kerrattua Järnefeltin perheen vaiheita ja muutakin suomalaisen sivistyneistön historiaa. Useita tuttuja maalauksia tuli taas katsottua, mutta oli myös paljon sellaisia, joista en aiemmin tiennyt. Minuun teki tällä kertaa suuriman vaikutuksen Vesileinikki ja rantakivet -maalaus vuodelta 1895. Miten ihmeessä hän on osannut kuvata vettä ja suloista leinikkiä niin herkästi ja kauniisti!

Ateneumissa oli paljon väkeä. Mennessäni yläkouluikäiset oppilaat olivat juuri poistumassa, mutta salit olivat täynnä eläkeikäisiä taiteen ystäviä. Luulen, että tästä tulee yksi suosituimmista näyttelyistä. Tosin Ateneumissa on viime vuosikymmeninä ollut muitakin huippusuosittuja: Pablo Picasso, Albert Edelfelt, Tove Jansson. Ihanaa, että pääsemme näkemään kaikkia näitä mestareita.