Sivistystä

 Olin eilen osallistumassa Helsingin työväenopiston järjestämään Sivistyksen yöhön. Kyllä kannatti! Saimme monipuolisesti sivistyä kuuntelemalla eri alojen asiantuntijoiden pohdintaa sivistyksestä ja paljon muustakin. Tapahtuma alkoi klo 17 ja päättyi 22.30. Isossa salissa oli useita satoja kiinnostuneita kuulijoita, ja välillä kuultiin keskiaikaista musiikkia. 

Tässä ne aiheet, jotka kuuntelin:

Minna Lindgren, Mitä raha tekee sivistykselle?

Topi Linjama, Bachin musiikki oppaana elämään

Anu Lahtinen, Historian rohkeat naiset

Mikael Fortelius, Fossiilisten hampaiden hyödystä ja hyödyttömyydestä

Jouko Rikkinen, Ovatko termiitit tasa-arvoisia?

Erika Ruonakoski, Epäsuora filosofia vastarinnan muotona

Juha Hurme, Ylpeästi sivistymättömät tulevaisuuden suunnannäyttäjinä?   

Kaksi viimeistä, Muovin kanssa ajattelu sekä Yllätys, järkytys, ihmetys: mitä taide tekee meille? jäivät kuulematta, koska pitkän kotimatkan takia oli jo lähdettävä kotiin päin.

On mahtavaa päästä kuulemaan hyvin valmisteltuja esityksiä eri aiheista - ja nauttia myös siitä, että otsikko ei liikaa rajoita aiheen käsittelyä. Nautin erityisesti Minna Lindgrenin tavasta tykittää vauhdilla mielipiteitä nykymaailman menosta (olen vahvasti samaa mieltä esimerkiksi yliopistojen ja koulutuksen nykyisestä alennustilasta) sekä Topi Linjaman upeista Bachin musiikkia koskevista luonnehdinnoista. Kaikki muut viehättivät sillä, että ne soivat mahdollisuuden kurkistaa tieteenalalle, josta ei itse juurikaan ennestään tiedä. 

Ajatuksia herätti havainto, että jokainen esitelmöijä aiheestaan riippumatta vähintäänkin mainitsi nykyisen synkän maailmantilanteen. Juha Hurmeen mainion esityksen päätteeksi kuulijakommentti olikin: onko meillä toivoa. Yllättävää oli myös se, että moni mainitsi esityksessään Jumalan. Saman olen havainnut monissa muissakin julkisissa nykykeskusteluissa samoin kuin kirjallisuudessa. Uhkaavat ajat saavat miettimään eksistentiaalisia kysymyksiä.    

Työväenopisto on kyllä uskomattoman monipuolinen opinahjo. Jos olisin asunut lähempänä sen toimipisteitä, olisin varmaan osallistunut enemmänkin sen opetukseen. Tähän mennessä olen opiskellut ruotsia (30 v sitten), kymmensormijärjestelmää (14 v sitten) ja tänä vuonna ranskaa ja tietotekniikkaa. Opintojen lisäksi on kiinnostavaa tavata niiden yhteydessä erilaisia ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia milloin. mistäkin. 

Toivottavasti kaikenlaista sivistystä - myös yleissivistystä - aletaan taas arvostaa enemmän kuin nyt. Siinä on kansakunnan toivo.  

Kiireitäkin

 Olen kuullut vitsailtavan eläkeläisen kiireisestä elämästä ja toisaalta siitä, kuinka eläkeläisellä voi olla vain yksi aktiviteetti päivässä, ettei tule liian kiire. Minulla ensimmäinen eläkevuosi meni työelämän stressistä toipuessa, mutta nyt olen päässyt nauttimisen puolelle. On uskomattoman ihanaa, kun saa nukuttua riittävästi ja on sopivasti tekemistä joka päivälle. Luontainen laiskuus estää saamasta varsinaisesti mitään aikaan esimerkiksi työhuoneen järjestämisen suhteen, mutta muut aktiviteetit ovat lisääntymään päin.

Viime vuonna vältin hankkimasta mitään säännöllistä harrastusta, jotta olisimme vapaat liikkumaan kodin ja muiden paikkojemme välillä milloin haluamme. Tänä vuonna on ollut enemmän sovittuja menoja, mutta se tuntuu nyt luontevalta. Olen ehtinyt jo käydä kaksi lyhyttä tietokonekurssia ja osallistua viikoittain ranskan keskusteluryhmään.

Viime viikolla vietin kolme päivää Jyväskylässä, jossa tapasin ystäviä ja kävin mainiossa taidemuseossa. Suosittelen lämpimästi tämänhetkisiä näyttelyitä: Kotien aarteita esittelee jyväskyläläiskodeista näytteille tuotuja taideteoksia, joista jokaisessa on mukana tarina siitä, miksi teos on tärkeä. Osa on tunnettujen taitelijoiden tekemiä, osa itse tehtyjä tai läheisten tekemiä. Pienemmässä näyttelyssä on esillä kaupungintaloon sijoitettua taidetta.  

Sellainen putkikin osui viime viikkoon, että viikon aikana tulin käyneeksi viisi kertaa ulkona lounaalla, joka kerta eri ystävän kanssa. Varsin mukavaa!    

Tällä viikolla olen jo ehtinyt osallistua Valoa Ukrainaan -tapahtumaan Senaatintorilla Venäjän hyökkäyssodan alkamisen kolmivuotispäivänä, käydä erään seniorin luona kylässä, viedä kierrätyskeskukseen itselleni tarpeetonta tavaraa, käydä pitkästä aikaa kosmetologilla, opiskella Duolingon avulla italiaa (jo 326 päivää peräjälkeen) ja keskusteluryhmässä ranskaa. Joukkoliikennematkoihin kuluu valtavasti aikaa, mutta onneksi sen voi hyödyntää kuuntelemalla äänikirjaa tai lukemalla kirjaa. Valitsen mielelläni vaihdottoman reitin, jos mahdollista, jolloin voi paremmin keskittyä lukemiseen. Toisaalta vaihto junan, bussin ja ratikan välillä antaa mahdollisuuden välttää pitkää istumista paikallaan. 

Tällainen aktiivinen elämä tuntuu vaihteeksi mukavalta. Vastapainoksi on hienoa, että kalenterissa on myös päiviä, joissa ei lue mitään. On täysi vapaus tehdä jotakin tai olla tekemättä. (Käytännössä silloin usein muistuu mieleen, että kuntosalilla pitäisi käydä.) Hyvä näin.

  

Viikonloppuna jäällä

 Outo talvisää jatkuu. Lunta ei ole, mutta välillä on muutama aste pakkasta. 

Kävimme viikonloppuna matkaluisteluradalla järven jäällä Kanta-Hämeessä. Siellä lunta on maassa hitusen verran. Armaani luisteli ja minä kävelin radan ulkopuolella nastakengillä. Nilkkani ei vieläkään ole kivuton elokuun nyrjähdyksen jälkeen, joten en harmikseni vieläkään uskalla kokeilla luistimia. Olen saanut matkaluistimet vuosia sitten, mutta ne ovat jäänet käyttämättömiksi. (Ensikäytöllä toinen hajosi, ja korjauksen jälkeen ei ole ollut sopivia kelejä sopivaan aikaan.)

Oli hauska kävellä jäällä. Kuuntelin samalla äänikirjaa, jonka jo haluaisin saada loppuun. Jää narisi jalan alla, ja edessä näkyi valkoinen järvenselkä. Viikko sitten oli aurinkoista, mutta tänä viikonloppuna oli pilvistä. Jäällä oli monenlaista väkeä: useita erityyppisiä luistelijoita, lumileijailija, pilkkijä, potkukelkkailija. Luistelijoissa oli pikakiitäjiä ja niitä, jotka luikailivat varovaisemmin. Lapsia ja aikuisia. Leijailija ei päässyt ilmaan vaikka yritti useammassa paikassa. Ilmeisesti tuulta ei ollut tarpeeksi. Pilkkijä näkyi kauempana isommalla selällä. Ihanaa, että lämpimänäkin talvena voi harrastaa jotakin talviurheilulajia!

Näkökulma ympäristöön on erilainen järveltä kuin rannalta katsottuna. Vasta nyt huomasin vanhan kirkon vastarannalla. Olin kartan perusteella sijoittanut sen ajatuksissani hieman eri paikkaan. Tuntui mukavalta nähdä kauas, ja valkoisen aavan järvenselän jääkannella on hyvä lepuuttaa silmiä.