Kiireitäkin

 Olen kuullut vitsailtavan eläkeläisen kiireisestä elämästä ja toisaalta siitä, kuinka eläkeläisellä voi olla vain yksi aktiviteetti päivässä, ettei tule liian kiire. Minulla ensimmäinen eläkevuosi meni työelämän stressistä toipuessa, mutta nyt olen päässyt nauttimisen puolelle. On uskomattoman ihanaa, kun saa nukuttua riittävästi ja on sopivasti tekemistä joka päivälle. Luontainen laiskuus estää saamasta varsinaisesti mitään aikaan esimerkiksi työhuoneen järjestämisen suhteen, mutta muut aktiviteetit ovat lisääntymään päin.

Viime vuonna vältin hankkimasta mitään säännöllistä harrastusta, jotta olisimme vapaat liikkumaan kodin ja muiden paikkojemme välillä milloin haluamme. Tänä vuonna on ollut enemmän sovittuja menoja, mutta se tuntuu nyt luontevalta. Olen ehtinyt jo käydä kaksi lyhyttä tietokonekurssia ja osallistua viikoittain ranskan keskusteluryhmään.

Viime viikolla vietin kolme päivää Jyväskylässä, jossa tapasin ystäviä ja kävin mainiossa taidemuseossa. Suosittelen lämpimästi tämänhetkisiä näyttelyitä: Kotien aarteita esittelee jyväskyläläiskodeista näytteille tuotuja taideteoksia, joista jokaisessa on mukana tarina siitä, miksi teos on tärkeä. Osa on tunnettujen taitelijoiden tekemiä, osa itse tehtyjä tai läheisten tekemiä. Pienemmässä näyttelyssä on esillä kaupungintaloon sijoitettua taidetta.  

Sellainen putkikin osui viime viikkoon, että viikon aikana tulin käyneeksi viisi kertaa ulkona lounaalla, joka kerta eri ystävän kanssa. Varsin mukavaa!    

Tällä viikolla olen jo ehtinyt osallistua Valoa Ukrainaan -tapahtumaan Senaatintorilla Venäjän hyökkäyssodan alkamisen kolmivuotispäivänä, käydä erään seniorin luona kylässä, viedä kierrätyskeskukseen itselleni tarpeetonta tavaraa, käydä pitkästä aikaa kosmetologilla, opiskella Duolingon avulla italiaa (jo 326 päivää peräjälkeen) ja keskusteluryhmässä ranskaa. Joukkoliikennematkoihin kuluu valtavasti aikaa, mutta onneksi sen voi hyödyntää kuuntelemalla äänikirjaa tai lukemalla kirjaa. Valitsen mielelläni vaihdottoman reitin, jos mahdollista, jolloin voi paremmin keskittyä lukemiseen. Toisaalta vaihto junan, bussin ja ratikan välillä antaa mahdollisuuden välttää pitkää istumista paikallaan. 

Tällainen aktiivinen elämä tuntuu vaihteeksi mukavalta. Vastapainoksi on hienoa, että kalenterissa on myös päiviä, joissa ei lue mitään. On täysi vapaus tehdä jotakin tai olla tekemättä. (Käytännössä silloin usein muistuu mieleen, että kuntosalilla pitäisi käydä.) Hyvä näin.