Kevät etenee pikkuhiljaa, mutta tällä kertaa se ei ole niin innostavaa kuin tavallisesti. Elokuussa nyrjäyttämäni nilkka oireilee edelleen, ja edessä lienee leikkaus. Siitä toipuminen voi viedä koko kesän! Olen nyt ollut 7 kk ilman tavanomaisia liikkumisia, ja se alkaa näkyä koko kropassa. Muutakin raihnautta on tullut esiin.
Luonto ympärillä kuitenkin onneksi valmistautuu kesään ja keventää mieltä. Juuri äsken havaitsin työhuoneeni ikkunasta pihalla ensimmäisen (ehkä ainoankin?) krookuksen. Se loistaa silmään muuten vielä harmaasta kukkapenkistä. Toisessa päässä narsissit ovat kyllä jo jonkin aikaa kurkotelleet lehtiään maan pinnalle, ja nekin ovat kohta vaaksan korkuisia. Kadun varrella erään naapurin talon vieressä suojaisassa paikassa krookukset nousivat jo reilu viikko sitten.
Eilen kuulin ensi kertaa toukomettisten kujerruksen talon katolta. Vielä en ole niitä nähnyt, mutta eivätköhän ne pian myös näyttäydy. Lintujen ruokintapötköissä uskollisin vieras tinttien lisäksi on orava. Nytkin se roikkuu pää alaspäin pähkinäautomaatissa ja estää lintusten tulon. Oravia on kaksi, ja joskus ne ovat paikalla samaankin aikaan, toinen talipötkössä ja toinen pähkinöiden kimpussa. Käpytikka käy myös monta kertaa päivässä.
Eräänä päivänä huomasin valvontakamerasta, että pihalla oli aamupäivällä käynyt kettu. Se oli jolkotellut kaikessa rauhassa omenapuun alle ja miettinyt siinä, mihin suuntaan lähteä. Valitettavasti kameranauhoite päättyi ennen kuin kettu poistui.
Eräänä toisena aamuna huomasin pientä liikettä omenapuun alla, ja kun katsoin kiikarilla tarkemmin, huomasin pienen harmahtavan otuksen siellä jotakin nakertelevan. Tarkempaa lajimääritystä piti vähän etsiskellä, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että se oli metsämyyrä. Metsään se pian poistuikin.
Toissa viikolla ulkoillessani tapasin kaksi kaurista kävelytiellä. Ne väistyivät pensaan taakse heti kun minut havaitsivat (ennen kuin minä olin huomannut niitä), mutta toinen jäi tuijottelemaan minua mietteliään näköisenä. Ehdin ottaa useita kuviakin, eikä se siitä hätkähtänyt. Lopulta päätin jatkaa matkaa. Onneksi meidän viereisessä pikku metsässä ei ole kauriita näkynyt, joten istutukset saavat olla niiltä rauhassa toisin kuin monilla muilla, jotka asuvat luonnonläheisemmillä seuduilla, joilla joudutaan aitaamaan pihat huolella kasvien suojaamiseksi.
Tänään on aurinkoista ja siksi keväistä. Viime öinä olisi ollut revontulia nähtävänä pimeämmällä seudulla. Täällä on valitettavasti liian valoisaa yötaivaan katseluun.
Nyt on jo maaliskuun viimeinen viikko. Talvi meni hiihtokelejä odotellessa - ei niitä lopulta tullut. Jospa kevät olisi tavanomaisempi. Ainakin auringon lämmön jo aistii iltapäivisin. Kaikkein eniten toivon suotuisia kesäsäitä, niin että sadot onnistuisivat ja ruokaa riittäisi kaikille.
