perjantai 14. maaliskuuta 2025

Korvamato

Viime yönä nukuin vähän huonosti, vaikka olin tosi väsynyt. Heräsin ensin kolmelta ja sitten vähän ennen viittä. Jälkimmäisellä kerralla minua häiritsi korvamatona Jaakko Löytyn laulu Helsinki Dakar, jonka kertosäe soi mielessäni kerta toisensa jälkeen. Useimmiten pääsen korvamadoista eroon laulamalla laulun kokonaan, jolloin se jotenkin hellittää otteensa. Tällä kertaa välistä puuttui yksi sana, jonka vuoksi en päässyt kertosäkeestä irti vaan veivasin sitä mielessäni puoliunessa varmaan ainakin vartin: 

"Jos kotiin löytäisinkin, jää sielu seilaamaan välille Helsinki Dakar... Et même j'arrive, mon âme et là toujours entre Helsinki et Dakar..."

Lopulta luovutin vartin yli viisi ja nousin ylös. Etsin sanat netistä. Jaahas, et même QUAND j'arrive... Toivottavasti nyt saan rauhan tästä (hienosta) laulusta.

Alitajuntani tarjoili yöllä juuri tämän laulun luultavasti siksi, että kuulin sen Jaakko Löytyn laulamana hänen juhlakonsertissaan viime viikonloppuna. Sieltä se jäi uinumaan muistini uumeniin ja nousi yöllä esiin.  

Tässä sanat kokonaisuudessaan:

HELSINKI – DAKAR
1. Taakse tuhansien kilometrien
jäi lähtöruutu tän seikkailun.
Matkaa teen mä lailla muuttolintujen,
tuulien teitä taas ajaudun.
Saisinko vielä vinkin,
mä eksyin uudestaan
välille Helsinki ja Dakar.
Jos kotiin löytäisinkin,
jää sielu seilaamaan
välille Helsinki ja Dakar.
2. Tässä rallissa mä kaiken menetin,
on hyeenoillakin luolansa.
Mä vaan menen, taikka tulen takaisin
etsien rauhaa ja lepoa.
Saisinko vielä vinkin…
3. Khady Diouf, mä portillesi kolkutan.
Syliisi paina, oi naiseni.
Sieluparkanikin soilta Ugandan
ehkäpä löytää tien luoksesi.
Saisinko vielä vinkin…
Combien je suis fatigué,
mon fardeau est trop lourd entre Helsinki et Dakar.
Et même quand j´arrive,
mon âme est là toujours, entre Helsinki et Dakar.
san. ja säv. J. Löytty 1990

    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näin kävi taas

 Elämässä sattuu kaikenlaista peruuttamatonta, vaikka ei tahtoisi. Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa, se on selvää, mutta joskus toivo...