Tämän päivän HS:ssa kerrottiin, kuinka nykynuoret tarvitsevat sisältövaroituksia teksteihin, esityksiin ym. voidakseen välttää heitä ahdistavia asioita. Kallion lukiossa (jonka olen luullut olevan edelläkävijä avoimessa keskustelussa) varoituksia on mm. seuraavista aiheista:
SV: kuolema, ilmastonmuutos, homofobia, ahdistavat teemat, muistisairaus, veri, poliittinen sisältö, eläimiin kohdistuva väkivalta.
Kyllä vähän ihmetyttää. Ennen nuoret olivat radikaaleja ja rohkeita. Nytkö he ovat niin herkkiä, ettei vaikeita asioita saa edes tulla eteen? Samaan aikaan yhä useammat nuoret kärsivät mielenterveysongelmista, mm. ahdistuksesta.
Mitä on tapahtunut? Mikä on tehnyt nykynuorista psyykeltään niin hauraita? Miten he tulevat selviytymään ensinnäkään aikuisuudesta mutta sen lisäksi myöskään työelämästä (joku voi esittää siellä erilaisia mielipiteitä), maailmantilanteesta (ilmastonmuutos, kriisit, sodanuhka) tai ylipäätään oman elämän vaikeista tapahtumista (menetykset, sairaudet, epäonnistumiset). Eihän kukaan voi elämässään välttää kaikkea ikävää. Ovatko tällaiset yliherkät nuoret saaneet curling-kasvatuksen, jossa heitä on varjeltu kaikilta vastoinkäymisiltä?
Oikeasti elämään kuuluu myös rankkoja asioita. Olisi kai parempi opetella kohtaamaan niitäkin niin, ettei koko mielenterveys romahtaisi niiden osuessa kohdalle vaan olisi keinoja kohdata vaikeatkin asiat ja tunteet.
Vai onkohan onkohan kyse vain siitä, että halutaan elokuvasymbolien tapaan ilmoittaa sisällön rankimmat asiat etukäteen, jotta sellaiset nuoret, joille kyseinen aihepiiri on vaikea, osaisivat niitä välttää?
--- Edellisen kirjoitettuani perehdyin asiaan vähän tarkemmin ja opin, että kyseisiä sisältövaroituksia on somessa erityisen paljon, esim. instagramissa. Ehkäpä se liittyy siihen, että nykynuorison eteen virtaa nopeassa tahdissa massoittain erilaisia videoita ja muita visuaalisia ärsykkeitä, jotka voivat myös järkyttää. SV:llä halutaan suojella herkimpiä joutumasta kohtaamaan sellaista, mikä suistaisi mielen raiteiltaan.
Meikäläisen ikäpolvella ei ole kokemusta samanlaisesta ärsyketulvasta, jonka keskellä nykynuoret elävät. Ehkä suojautuminen onkin tarpeen. Ja suojelenhan itsekin itseäni esimerkiksi kaihtamalla väkivaltaelokuvia tai kauhukirjallisuutta. Onko kyse samasta asiasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti