Presidentinvaalit

 Presidentinvaalit ovat jo ihan lähellä. Ylihuomenna menen äänestämään. Olen ollut niitä, joiden on ollut vaikea valita sopivaa ehdokasta. Niinpä olen katsonut kaikki mahdolliset keskustelut, paneelit ja ohjelmat asian tiimoilta, ja koen tuntevani ehdokkaat jo aika hyvin. Se ei silti tarkoita, että olisin varma siitä, kuka pärjäisi parhaiten presidenttinä tässä vaikeassa maailmantilanteessa.

Ennen joulua tentit olivat aika tylsiä ja kuulosti siltä, että kaikki olivat samaa mieltä lähes kaikesta. Vasta viime viikkoina ja varsinkin tällä viikolla tunnelma on sähköistynyt ja ehdokkaista on alkanut löytyä eroja. Koko kampanja on ollut sivistynyt ja asiallinen - aivan toista kuin Yhdysvalloissa, jossa pääehdokas suoltaa loukkauksia ja alatyylisiä solvauksia kilpailijoista, tai Venäjällä, jossa ei saa edes kertoa mielipidettään ja jossa tulos tiedetään kuukausia etukäteen. Meillä kansalaiset saavat rauhassa valita yhdeksästä ehdokkaasta sopivimman.

Minusta kaikki kandidaatit vaikuttavat asiallisilta, jokseenkin päteviltä ja jopa sympaattisilta. Valintaa tehdessä pitää kuitenkin olla kriittinen ja ottaa huomioon monia seikkoja. Viimeiset kaksi isoa vaalikeskustelua ovat olleet antoisimpia siksi, että erojakin on alkanut löytyä eikä katsoja ole juurikaan tylsistyneenä torkahdellut tv:n ääressä. MTV:n versio oli reipas ja värikäs, Ylellä eilen keskityttiin niihinkin asioihin, jotka eivät varsinaisesti kulu presidentin valtaoikeuksien piiriin. Se oli hyvä valinta, ettei tarvinnut ties kuinka monetta kertaa kuunnella samoja vastausfraaseja. Lisäksi tunnelma oli selvästi latautuneempi kuin aiemmin, olihan kyseessä vihoviimeinen yhteisesiintyminen ja ehdokkailla oli kaikki pelissä. 

Sivumennen sanoen on vähän säälittänytkin ehdokkaiden rankka vaalityö. Milloin ovat saaneet nukkua tarpeeksi, syödä terveellisesti ja liikkua riittävästi? Joistakin on jo näkynyt uupumuksen oireita olemuksesta. Eilinen tentti kauhistutti siinäkin, että keskustelijat joutuivat seisomaan paikallaan koko kaksituntisen lähetyksen ajan! Minä en olisi tuohon kyennyt, selkä olisi katkennut kesken kaiken. Kuinka pitää ajatukset kasassa, jos selkä tai jalat alkavat vihoitella? Miksi heillä ei voinut olla vaikka korkeita jakkaroita jalkojen ja selän lepuuttamiseksi? Tuli testattua, että kykenisivät tarvittaessa vaikkapa valtiovierailulla seuraamassa tuhottoman pitkää paraatia eturivissä. Linnan juhlissakin on kättelyissä sentään pieni tauko ja kävelyaskelia kesken kaiken.         

Katsottuani suuret vaalikeskustelut, yksilötentit, Luokan edessä -ohjelmat sekä Mika Tommolan vaaliohjelmat olen viimein vakuuttunut valinnastani. En aio äänestää strategisesti toista kierrosta ajatellen vaan niin kuin sydän sanoo. Toivottavasti riittävän monen sydän sanoo samoin!

Ja tässä ovat perustelut: En halua presidenttiä, joka on Nato-hurmoksen vallassa, en myöskään sellaista, joka aiemmissa toimissaan on osoittanut harkintakyvyn puutetta tai liiallista optimistisuutta. Ehdokkaalla pitää olla kokemusta ulkopolitiikasta ja kansainvälisistä tehtävistä. Ehdokas ei saa hämmentyä tiukoissa tilanteissa vaan hänen tulee kyetä vastaamaan maltillisesti kaikenlaisiin eteen tuleviin kysymyksiin. 

Saa nähdä, kuinka käy. Pelkään sitä, että toiselle kierrokselle pääsee kaksi sellaista, joista kumpaakaa en mitenkään voi äänestää. Mitä silloin teen? Tästä on loppujen lopuksi tulossa hyvin jännittävä kamppailu.