Järvenpäässä

 

Eilen tuli mahdollisuus käydä Järvenpäässä. Vaikka se on aika lähellä, en tunne sitä lainkaan. Päätin saada kirjastobongausprojektini taas vauhtiin, ja otin ensimmäiseksi selvää, missä on Järvenpään kirjasto. (Siellä käynnistä voit lukea yläpalkista löytyvän nappulan kautta.)

Olin etukäteen tutkaillut Järvenpään kaupungin nettisivuja ja katsonut, mitä matkailijoille suositellaan. Eipä paljon mitään näin talvisaikaan eikä varsinkaan tiistaisin, jolloin taidemuseo, jossa olisi ollut kiinnostava näyttely, on kiinni. Tutustumiskohteita löytyi kaksi: kävelykatu ja Vanhankylänniemi. Sinne siis.

Kävelykatu alkoi rautatieasemalta, joten se oli helppo löytää. Leveä katu, joka on varmaankin kesällä täynnä elämää. Sen varrella olleet liikkeet eivät houkutelleet (optikko, kirjanpitotoimisto...) paitsi panimme merkille pari mahdollista lounaspaikkaa. Kadun päässä alkoi puistoalue, jossa oli siellä täällä pöytäryhmiä. Selvästikin piknik-alueeksi suunniteltu avara alue. Suuntasimme rantaan ja niemen kärkeen. Jäällä oli matkaluistelurata, joka jatkui silmänkantamattomiin, ja paljon luistelijoita. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli mitä hienoin kevätpäivä. Jää oli tasainen ja näytti todella kutsuvalta. Harmi, ettei ollut luistimia mukana. 

Alueelta löytyi myös iso, korkea, keltainen, teräksinen taideteos. Tiesin netin perusteella, että sen nimi oli Kolmisointu ja taiteilija Rolf Westphal amerikkalainen. Ihailimme sitä myös läheltä, ja mieleen palasi tieto, että taiteilija oli halunnut teokseen kaiverrettavan hänen nimensä lisäksi myös sen toteuttaneiden valajien nimet. Hyvä juttu.

Palattuamme kävelykadulle valitsimme lounaspaikaksi ravintolan nimeltä Bumma, sillä sieltä tuli paljon ruokatunninviettäjän näköisiä ihmisiä juuri ulos. Päättelin, että olivat valinneet hyvän paikan ja että siellä on tilaa, sillä toimistojen lounastunti oli juuri päättymässä. Ihan asiallisen lounaan siellä sai. 

Palasimme sitten kirjaston takana olevalle parkkipaikalle. Matkalla morjestimme paikkakunnan suurmies Jean Sibeliuksen patsasta. Infotaulu kertoi, että patsas oli aiemmin ollut huomaamattomammassa paikassa vuodesta 1964, mutta se oli myöhemmin siirretty keskemmälle. Kummassakin sijainnissa Sibbe katseli Ainolaan päin.

Mitä ajattelen Järvenpäästä retken jälkeen? Päätin, että on tultava uudelleen jonakin kauniina kesäpäivänä, ja loppuviikosta, jolloin pääsisi tutustumaan taidemuseon kiinnostavaan Eero Järnefeltin ja Venny Soldanin näyttelyyn. Jos Ainola olisi auki, siellä olisi kiinnostavaa käydä myös. Junalla pääsee taidemuseon viereen, joten tuleminen on helppoa. Välimatka Ainolaan ei ole tiedossa. Voisi myös käydä katselemassa Tuusulanjärvelle. Ehkä jokin kiva kahvilakin löytyisi. Varsin kiinnostava paikka siis.