Pitkäperjantaina

 

"Tänä murheen ja tuskien päivänä olemme kokoontuneet Jumalan kasvojen eteen..." Näin alkoi lapsuudessani pitkäperjantain jumalanpalvelus. Muistan kirkkoherran äänen ja hartaan hiljaisuuden, joka kirkossa vallitsi. Kirkonkellot eivät olleet soineet eikä urkuja kuultu, vaan kirkkokuoro johti veisuuta ilman säestystä.

Pitkäperjantai on vaikuttava kirkkopyhä, jolloin haluan osallistua kirkossa jumalanpalvelukseen samoin kuin kiirastorstainakin. Tänä vuonna iloitsin jo etukäteen siitä, että olemme pääsiäisen ajan kotona ja saatan käydä kirkossa joka päivä. Toisin kävi. Olenkin flunssaisena kotona. 

Onneksi on radio ja netti. Eilisiltana osallistuin verkossa Orimattilan seurakunnan kiirastorstain messuun. Tänään vierailen ehkä Yle1:n kautta Pyhän Katariinan kirkossa Turussa. 

Eilisiltana kuuntelin Ylen lähettämää Matteus-passiota radiosta. Samalla seurasin Yle Areenasta Kare Eskolan juontamaa chattia ja hänen vinkkaamanaan passion käsiohjelmaa siinä sivussa, rinnakkain saksan- ja suomenkieliset sanat. Hieno elämys! Passion sisältö avautui aivan uudella tavalla. Varsinkin koraalien sanat koskettivat. Ihmettelen ja ihailen Johann Sebastian Bachin taiturillista kykyä sanoin ja sävelin kertoa Vapahtajan kärsimyshistoriaa ja liittää se kuulijan kokemuksiin ja tunteisiin.  Ei turhaan mainita Bachia viidenneksi evankelistaksi!

Kare Eskola mainitsi lapsuudenkokemuksestaan Taulumäen kirkon kovalla penkillä kuuntelemassa kolmetuntista jykevää musiikkiesitystä. Minulle Matteus-passiosta tulee mieleen Johanneksen kirkko, johon jäin ensimmäisinä Helsingin-vuosinani kiirastorstain ehtoollismessun jälkeen konserttiin. Oli siinä istumista yhdelle illalle! Eväät oli onneksi mukana, joten ennen passion alkua sekä väliajalla saattoi ottaa hiukan välipalaa. Silloinkin olivat tekstit edessäni, mutta keskittyminen ei ollut samanlaista kuin eilen, jolloin istuin oli pehmeämpi ja välillä saattoi nousta venyttelemään. Väliaikaa tosin ei eilen ollut, sillä esitys oli taltioitu viime vuonna Musiikkitalosta, ja toinen osa jatkui heti ensimmäisen perään. 

Minulle Taulumäen kirkosta tulee mieleen Bachin jouluoratorio, jota lauloin silloisessa kuorossani.  Ja Jesu meine Freude, josta pidin erityisen paljon. (Taisi olla Kare Eskolan isäkin laulamassa samassa kuorossa.)   

---

Nyt siis pysyttelen kotona lievästä flunssasta ja lepän siitepölystä kärsien. Ulkona on melko keväistä, vaikkakaan en eilen pienen ulkoiluni aikana vielä nähnyt leskenlehtiä. Naapurin kohdalla kadunvarressa on jo muutama krookus kukassa. Omassa kukkapenkissä narsissit ovat  jo nousseet parisenttisiksi.  Raparperin päällä on osittain vielä pikku rippunen lunta, mutta jo näkyy myös punaista alkua kasvamassa aivan lumen vieressä. Äsken lensi kurkiaura ohi kohti pohjoista. Kiuruja ei tällä kaupungissa näy, mutta odotan kiihkeästi peipposten saapumista samoin kuin mustarastaiden kevätlaulua. Armaani kertoi sitä jo kuulleensa, mutta minä en vielä. Mustarastaat kyllä hyppelevät pihamaalla niin kuin ovat tehneet koko talven. Eilen oli tämän kevään lämpimin päivä, 10°C. Kevään tuloa on riemastuttavaa seurata.