Hampaistoni tuottaa harmia vähän väliä. Lapsuuden hammashoito ei ollut sellaista kuin olisi pitänyt, ja sen vuoksi purukalusto on aika kehnossa kunnossa. Makea on aina maistunut, ja hammaslääkärissä on pitänyt käydä lapsesta asti. Myönnän auliisti, että olen kateellinen nykynuorille, joiden hampaat ovat hohtavan valkoiset ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Tuskin tietävät, miltä tuntuu, kun hammasta porataan.
Olen kuitenkin valtavan kiitollinen siitä, millaista on nykyajan hammashoito. Minulla tosin on viimeisen 40 vuoden ajalta kokemuksia vain yksityiseltä puolelta, sillä kunnalliselle puolelle ei ole ollut aikoja saatavilla. Yksityisellä voi myös valita lääkärin, ja vastassa on aina sama lääkäri.
Kävin hammaslääkärissä sekä eilen että tänään. Eilen laitettiin uuteen implanttiin ruuvi ja nasta. Kahden viikon kuluttua otetaan digitaalinen kuva ja siitä kahden viikon päästä kiinnitetään kruunu. Tulin maininneeksi hammaskirurgille, että toisessa kohtaa on ien oireillut. Hän otti saman tien röntgenkuvan kyseisestä kohdasta ja havaitsi, että juuressa on tulehdus. Sain ajan juurihoitoon erikoistuneelle hammaslääkärille jo täksi päiväksi. Tapasin erittäin mukavan ja pätevän lääkärin, joka teki tutkimuksen avaamalla hampaan ja tutkimalla sitä mikroskoopilla. Uutta tekniikkaa! Ei ollut estettä juurihoidolle, joten se päätettiin aloittaa lähiviikkoina. Tämä erikoislääkäri ottaa vielä yhteyttä omaan hammaslääkäriini, ja he suunnittelevat hoidot yhdessä. Tunnen olevani hyvissä käsissä.
Minulla oli sama hammaslääkäri parikymmentä vuotta. Hän jäi vastikään eläkkeelle, joten jouduin valitsemaan uuden lääkärin samalta hammaslääkäriasemalta. Koko henkilökunta siellä on kuitenkin tavattoman ystävällistä. Tänään tarvitsin apua laskutusasiassa, kun olin saanut tietää, että olen ammattijärjestön kautta oikeutettu alennukseen. Vastaanottovirkailija soitteli lukuisia puheluita saadakseen selville, mitä kaikkea alennukseen kuuluu ja voisinko saada alennuksen eilisestäkin käynnistä, vaikka en silloin vielä tiennyt alennuksesta. Kaikki järjestyi hienosti.
Kyllä on toista nykyajan hammashoito kuin se, mihin totuin lapsena ja nuorena: vesipora, ruusupora, vihlonta ja karmea kipu. Pari kauhumuistoa: Kerran murrosikäisenä suun pohjalle laitettu imulaite imaisi sylkirauhaseni sisäänsä. Poisto ei ollut miellyttävä kokemus. Opiskelijana YTHS:llä tehtiin juurihoito. Lääkäri sanoi, ettei voi puuduttaa, koska hänen pitää poratessa tietää, milloin ollaan hermossa asti. Hän mainitsi vielä jättävänsä isoimman juuren viimeiseksi ja herkuttelevansa sen poraamisella. Todella tunsin, milloin osui hermoon. Kipu oli sanoinkuvaamattoman kova! Aloin itkeä, enkä pystynyt lopettamaan moneen tuntiin. Hammaslääkäri pyysi kyllä puheitaan anteeksi ja antoi särkylääkkeen, mutta se ei auttanut lainkaan. En pystynyt menemään luennolle, vaan kuljin yliopiston lähikaduilla monta tuntia ja yritin saada kyynelvirran lakkaamaan.
Nykyisin saatetaan jopa tarjota puudutusta. Yleensä en sitä ota, mutta tuntuu mukavalta tietää, että siihen olisi mahdollisuus ihan tavallisissakin toimenpiteissä. Eilen puudutettiin, kun asennettiin ruuvi. Tuntui omituiselta monta tuntia, kun toinen puoli huulista ei liikkunut normaalisti ja hymyni näytti irvistykseltä. (Niinpä meninkin Ateneumiin katselemaan tauluja, koska ihmisjoukossa kukaan ei kiinnittänyt ilmeisiini mitään huomiota.)
Jossakin vaiheessa yhteiskunta oli niin varakas, että koululaisille tarjottiin harjausopetusta ja fluoripurskuttelua, ja punavärillä tutkailtiin, olivatko hampaat harjaamalla puhdistuneet kunnolla. Eipä ole enää aikoihin ollut varaa moiseen huolenpitoon.
Harjausohjeissakin on tapahtunut suuria muutoksia. Ennen piti kovalla harjalla vedellä hampaan pintaa pitkin ylhääältä alaspäin. Sivuttaisliike oli kielletty. Sitten tuli poikittainen nykytys pehmeällä harjalla. Nykyisin käytetään sähköhammasharjaa, joka tekee nopeaa pyörivää liikettä. Joidenkin harjat jopa siirtävät tulokset tietokoneelle.
On hienoa, ettei kukaan enää saa tekohampaita rippilahjaksi. Useimmilla vanhoilla ihmisillä on omat hampaat loppuun asti. Joillakin meistä tosin on implantteja siellä täällä. Kalliiksihan niiden laitto tulee, mutta elämänlaatu on ihan toista kuin entisaikaan harvahampaisena tai tekohampaita lonksutellen. Iloisesti siis hammaslääkärille vastakin.
Edit 3.2.
Implanttiruuvin lähistö alkoikin kipuilla ja turvota. Kävin hammaslääkäriasemalla (taas!), ja paikalla ollut toinen implanttilääkäri otti ruuvin pois, puhdisti ja laittoi takaisin. Siitä alkoi paraneminen. Eikä minua laskutettu muusta kuin röntgenkuvasta, jolla varmistettiin, ettei ollut luunsiruja tai muuta ylimääräistä joutunut alle.
Eilen alkoi juurihoito, ja nyt kyllä särkee. Kaksilla särkylääkkeillä pärjään kyllä, mutta toivon, että kipu joskus hellittääkin. Hoito sinänsä oli asiantuntevaa ja kaikin tavoin erilaista kuin nuorena. Joka toimi selostettiin etukäteen ja varmistettiin, että kaikki on hyvin.
Edit 6.2.
Lopulta kävi niin, että juurihoito ei onnistunut, vaan hammas kipuili ihan valtavasti. Särkylääkkeetkään eivät auttaneet, vaikka otin niitä enimmäismäärät päivin ja öin. Ei auttanut muu kuin poistattaa koko hammas. Kaikilla hammaslääkäreillä oli päivän potilaslistat täynnä, mutta yksi heltyi ja järjesteli niin, että hän saattoi vetää pois hampaani. Todella ystävällistä toimintaa jälleen. Homman lopuksi hän totesi: "Olit oikein reipas!" :-)
Edit 19.2.
"Kun se pitkittyy, niin se mutkistuu." Hampaanpoistokaan ei auttanut, vaan kovat kivut jatkuivat. Niinpä seuraavina päivinä keskustelin ensin minua hoitaneiden hammaslääkärien kanssa puhelimessa. Sitten sain akuuttiajan, aikataulusyistä taas eri hammaslääkärille, joka osoittautui kyllä todella mukavaksi tyypiksi. Hän tarkisti tilanteen, puhdisti poistokohdan ja antoi ohjeita jatkoon. Paine haavan seudulla loppui saman tien, ja siitä alkoi lopulta paraneminen. Nyt olen hyvin toiveikas sen suhteen, että pian voisin syödä normaalisti ja lopulta unohtaa koko pitkän riesan.
Edit 24.2.
Mutkistuminen kuitenkin jatkui, sillä poistokuoppa ei parantunut normaalisti. Lopulta oma hammaslääkäri, jollaa kävin uuden implanttikruunun asentaamista varten, otti samalla rtg-kuvan edelleen oireilevasta poistokuopasta, ja kas, siellähän olikin reilun puolen sentin mittainen terävä sälö pystyssä! Eipä ihme, ettei parantunut! Kun se vedettiin saman tien pois, paraneminen alkoi välittömästi. Nyt voin jo viimein syödä silläkin puolella suuta.
Implantin vuoksi piti purentaa säätää aika lailla eli hioa muita hampaita, ja nyt totuttelen uuteen tilanteeseen. Käyn vielä tarkistuttamassa tilanteen myöhemmin. Jokohan hammaslääkäriseikkailut olisivat tällä erää ohi?
