Kevät!

Talvihorteesta heräävän luonnon tarkkailu keväisin on kiehtovaa. Lämmön ja valon lisääntyminen saavat niin kasvi- kuin eläinkunnankin valpastumaan, kasvamaan, tulvimaan elämäniloa.

Olimme neljä yötä mökillä, jonne en koskaan ennen ole päässyt näin aikaisin keväällä. Maa oli vielä harmaanruskea ja puut paljaat, mutta vähä vähältä alkoi näkyä uuden elämän merkkejä: tulppaanin pikkiriikkinen lehden pää, raparperivauvan punainen päälaki, pensasaidan uudet varret. Joka päivä jokin uusi lintu: pirteä peipponen, peilityynellä järvellä lipuneet telkkäpariskunnat, kolme kurkea pellolla, samassa paikassa seuraavana päivänä kuovi...

Yöllä taivas oli kirkas ja täynnä tähtiä - sitä ei voi täällä kaupungissa koskaan kokea. Näin myös yhden tähden räjähtävän! (En tiedä, mikä se oli, mutta se tapahtui samana iltana, kun kuuta kiertäneitä astronautteja odoteltiin takaisin maahan.) Pakkasta oli öisin -6°C, mutta päivälämpötila +10°C. Tupa saatiin onneksi lämpimäksi alun nihkeyden jälkeen.

Risujen keräilyä riitti, sillä talvimyrsky oli osunut seutukunnan kohdalle ja tiputellut oksia puista. Lähistöllä oli kaatunut puu erään mökin päällekin, mutta se näkyi jo korjatun. Järvi oli kokonaan sula ja veden lämpö +5°C. Armaani kävi joka päivä uimassa. Muuten hän pääasiassa teki klapeja kuten moni muukin tähän aikaan vuodesta.

Oli hienoa saada havainnoida luontoa mökin maisemissa. Paluumatkalla yövyimme lomakodissamme Kanta-Hämeessä, ja siellä kukkivat jo sinivuokot. Näsiänkin näin, ensi kertaa elämässäni. Ja kun palasimme kotiin, olivat valkovuokot jo ilmestyneet pihamaalle kukkimaan! Krookuksiakin on noussut, ja tulppaanien varret kukkapenkissä ovat jo aika pitkiä. 

"...Vuokko kaino kuvussaan avaa silmät unestaan...

... Riemulaulu verraton kaikuvi: nyt kevät on!"

Jeesuksesta puhutaan

 Pääsiäisaikaan tulee hyviä aiheeseen liittyviä ohjelmia radiosta ja telkkarista.  Tänä vuonna TV-1 on esittänyt piispa Jari Jolkkosen kolmiosaisen ohjelmasarjan Ristinmies ja minä - Jeesus Nasaretilaisen tarina. Minun mielikuvissani se muistuttaa Jolkkosen edeltäjän Wille Riekkisen sarjaa, jossa tämä käyskenteli myös Pyhällä maalla ja kertoi muistaakseni joko arkeologian tai teologian löydöistä. Nyt Lähi-idässä kävelee (ja välillä juoksee!) Jolkkonen. Välillä hän keskustelee tutkijoiden ja eri kirkkokuntien pappien kanssa. Samalla katsojalle esitellään lukuisia kohteita, jotka liittyvät Jeesuksen tai kirkon elämään. Minulle, joka en ole koskaan käynyt Israelissa enkä siellä päinkään, oli kiinnostavaa nähdä paikkoja, joista olen vain lukenut Raamatusta tai uutisista. Samoin oli kiinnostavaa saada lisää tietoa Irakin ja Syyrian ikivanhoista kirkoista, joihin kristinusko levisi jo ennen Eurooppaa. Joissakin puhutaan edelleen arameaa, joka oli Jeesuksen äidinkieli. 

Toinen sarja, jota paraikaa seuraan, on Jeesuksen elämäntarina moniosaisena elokuvana. Sen nimi on The Chosen, ja se löytyy netistä mm. omasta sovelluksestaan. Sitä on tehty kuusi tuotantokautta, ja jokaisessa on lukuisia episodeja. Olen itse katsonut vasta ensimmäisen kauden (season), mutta eräs ystäväni, joka Chosenia minulle suositteli, on jo viimeisessä. Hän kertoi, että ensimmäinen kausi tehtiin joukkorahoituksella, mutta sen jälkeen sarja on saanut rahoitusta useita lähteistä. Kielivalikoima, jolla tarina kulkee, on laaja. Lisäksi voi valita tekstityksen 70 vaihtoehdosta, joista yhtenä on suomi. (Minä kuuntelin ensimmäisen osan vahingossa amharaksi ennen kuin tajusin vaihtaa sen englanniksi.)  

The Chosen (eli Valittu tai Valitut) kuvaa Jeesuksen ja opetuslasten elämää. Se pyrkii olemaan uskollinen Raamatun tekstille, mutta sen oheen on kuviteltu paljon taustaa ja sivuhenkilöitä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Dallas Jenkinsin sanotaan konsultoineen eri kirkkokuntien pastoreita ja juutalaista rabbia. Sarjaa ei kuitenkaan ole kuvattu autenttisilla paikoilla vaan Amerikassa. Ensimmäinen kausi on melko hidastempoinen mutta ihan kiinnostava. Ystäväni vakuuttaa, että muut ovat vauhdikkaampia ja vähemmän kotikutoisia rahoituksen lisäännyttyä. Aion jatkaa sarjan katselua.

Jeesuksesta tunnutaan puhuvan julkisuudessa muutenkin enemmän kuin ennen. Uutisissa on hämmästelty sitä, että nuoret pojat ja miehet ovat yllättäen kiinnostuneet kristinuskosta. Onko jo vastaliikkeen aika viime vuosikymmenten kielteisyyden jälkeen? Lehtien palstoilla ja Aamu-tv:ssäkin näkyy goottirokkari Jyrki Linnankiven haastatteluja, joissa hän kertoo tiestään teologian opiskelijaksi ja tulevaisuudessa papin uralle. Viimeksi näkemässäni hän kiitteli lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan seurakunnassa  ja sanoi niitä ikäistensä sukupolvikokemukseksi. Muusikonuran ensiaskelet oli otettu Konalassa seurakunnan nokkahuilukerhossa. Ei taida nykyisin enää olla nokkis- sen enempää kuin muitakaan poikakerhoja!  Jyrki on myös niin innoissaan virsistä, että hän on julkaisemassa virsilevyn yhdessä jouhikonsoittaja Pekko Käpin kanssa. Mielenkiintoista.

Hienoa että Jeesuksesta puhutaan myös julkisuudessa. Pääsiäisen ylösnousemushan oli aikanaan sensaatiomainen puheenaihe, ja Jerusalemista tieto Jeesuksesta ylsi lopulta kaikkeen maailmaan, myös meille tänne pohjoiseen. Tuskin häntä enää edes muistettaisi, elleivät niin monet olisi kokeneet että hän tosiaankin elää yhä. 

Sykettä seuraamassa

 

Sydämen kanssa on ollut viime aikoina kaikenlaisia vaiheita. Joulukuussa epäiltiin vakavaa sydänsairautta, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan minulla ei kuitenkaan sitä ole. Helpottavaa, vaikkakin myös yllättävää, sillä se olisi selittänyt monia oireitani. 

Alkoivat myös uudet sydänvaivat: viikon sisällä kaksi parin tunnin kestänyttä eteisvärinäkohtausta. Ja juuri kun istuin päivystyksessä jälkimmäisen kohtauksen jälkeen, tuli Maisan kautta tieto, ettei minulla ole epäiltyä sairautta. Hienoa! Tuli kuitenkin uusi diagnoosi lääkeresepteineen ja alkuviikosta uusi Kela-kortti.

Päivystyksessä kehotettiin kysymään hoito-ohjeita "hoitotaholta", mutta sitä kautta pääsee vain soittamaan hoitajalle. Hoito-ohjetta en saanut, mutta taustalta jokin lääkäri määräsi lääkkeen, joka sai minut todella sairaaksi: leposyke painui jopa alle 40:n. Onneksi sain viikon jälkeen samaa reittiä luvan lopettaa lääkityksen, ja nyt voin melko hyvin. Hoito-ohjeita tai diagnoosin selvennystä sieltä ei herunut. Elänpä siis niin kuin ennenkin.

Soteuudistus näyttäytyy erikoissairaanhoidossa potilaalle siten, että hoitaja välittää lääkärille tietoja ja potilaalle lääkärin määräyksiä. Potilas ei tapaa lääkäriä juuri koskaan. En ole siis voinut kysyä, mikä minun sydämessäni lopulta on vialla. Maisa-viesteissä on epäloogisuuksia enkä hoitajaltakaan saanut vastauksia. Ehkä pitäisi hankkiutua yleislääkärin juttusille ja pyytää häntä tulkitsemaan, onko minulla esimerkiksi yksi vai kaksi läppävikaa ja mitä niistä seuraa.  

Tänään lehdessä kerrottiin, että sote toimii paremmin kuin koskaan ennen. Harmi, ettei se näy potilaalle. Ennen käytiin keskustelemassa lääkärin kanssa, ja asiat selvisivät, kun kysyi. Nyt koneisto rullaa siten, että jokainen tutkimus, puhelu tai viesti merkitään Maisaan vastaanottokäyntinä, ja tilastot kertovat, että hoidettu on. Jos joutuu soittamaan kolme kertaa samasta asiasta, tilasto tulkitsee, että potilas on käynyt kolmesti vastaanotolla. Oikeasti asia ei välttämättä ole edennyt lainkaan.