Olimme neljä yötä mökillä, jonne en koskaan ennen ole päässyt näin aikaisin keväällä. Maa oli vielä harmaanruskea ja puut paljaat, mutta vähä vähältä alkoi näkyä uuden elämän merkkejä: tulppaanin pikkiriikkinen lehden pää, raparperivauvan punainen päälaki, pensasaidan uudet varret. Joka päivä jokin uusi lintu: pirteä peipponen, peilityynellä järvellä lipuneet telkkäpariskunnat, kolme kurkea pellolla, samassa paikassa seuraavana päivänä kuovi...
Yöllä taivas oli kirkas ja täynnä tähtiä - sitä ei voi täällä kaupungissa koskaan kokea. Näin myös yhden tähden räjähtävän! (En tiedä, mikä se oli, mutta se tapahtui samana iltana, kun kuuta kiertäneitä astronautteja odoteltiin takaisin maahan.) Pakkasta oli öisin -6°C, mutta päivälämpötila +10°C. Tupa saatiin onneksi lämpimäksi alun nihkeyden jälkeen.
Risujen keräilyä riitti, sillä talvimyrsky oli osunut seutukunnan kohdalle ja tiputellut oksia puista. Lähistöllä oli kaatunut puu erään mökin päällekin, mutta se näkyi jo korjatun. Järvi oli kokonaan sula ja veden lämpö +5°C. Armaani kävi joka päivä uimassa. Muuten hän pääasiassa teki klapeja kuten moni muukin tähän aikaan vuodesta.
Oli hienoa saada havainnoida luontoa mökin maisemissa. Paluumatkalla yövyimme lomakodissamme Kanta-Hämeessä, ja siellä kukkivat jo sinivuokot. Näsiänkin näin, ensi kertaa elämässäni. Ja kun palasimme kotiin, olivat valkovuokot jo ilmestyneet pihamaalle kukkimaan! Krookuksiakin on noussut, ja tulppaanien varret kukkapenkissä ovat jo aika pitkiä.
"...Vuokko kaino kuvussaan avaa silmät unestaan...
... Riemulaulu verraton kaikuvi: nyt kevät on!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti