Iso projekti menossa: pitäisi saada työhuoneen kirjahylly putsattua. Se on ääriään myöten täynnä, ja edellistä imuroinnista on vuosia. Kirjoja on myös kertynyt niin paljon, etteivät kaikki mahdu hyllyille.
Meillä on itse asiassa seitsemän kirjahyllyä, joista kaksi (eli yhteensä 23 metriä) on on minun työhuoneessani, ja niistä vain pieni osa lasiovien takana. Pölyä kertyy ja uusia kirjoja kertyy. Kirjapinoja on muuallakin kuin hyllyissä, ja tila tuntuu loppuvan kesken.
Nyt olen onnistunut tyhjentämään kymmenkunta mappia, joista olen kantanut paperinkeräykseen vanhat kokeet ja muut kouluun liittyvät paperit. Niiden paikalle olen saanut jo sijoitettua jonkin verran hyllyjen väliin tungettuja kirjoja. Aloitin alhaalta eli mappihyllyistä. Ylemmillä ovat kirjat, ja niiden äärellä joudun käymään itseni kanssa keskustelua siitä, onko tämäkin tärkeä, ja tämä, ja tämä... Onneksi on vapaata aikaa.
Kirjoista on todella vaikea luopua. Toki on joitakin yhdentekeviä, mutta aika moniin liittyy muistoja tai pidän niistä muuten niin paljon, että haluan pitää ne hyllyssäni. Lisäksi hyllyjä järjestellessä löytyy yhtä ja toista kiinnostavaa, jota tutkaillessa meneekin yllättävän paljon aikaa. Kirjat ovat ystäviä.
En voi ymmärtää ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan kirjahyllyjä. Minusta nimenomaan kirjahylly tekee asunnon kodikkaaksi. On myös mielenkiintoista tutkia toisten kirjahyllyjä (luvan kanssa tietenkin).
Minulla on kirjat järjestetty pääasiassa aiheen mukaan: eri tietoaihealueet, romaanit, runot jne. Armaani taas on järjestänyt oman työhuoneensa kirjat aakkosjärjestykseen. Olohuoneen hyllyssä on oma logiikkansa jne. Muistan lukeneeni nuorena jostakin romaanista, kuinka päähenkilö oli järjestänyt kirjansa selkämyksen värin mukaan. Kiintoisaa.
Lukemaankin pitäisi ehtiä. Minulla on tällä hetkellä aktiivisesti kesken ainakin neljä kirjaa. Merete Mazzarellan Elämä sanoiksi on niin inspiroiva, että vähän väliä pitää keskeyttää lukeminen ja mennä jatkamaan omien muistelmien kirjoittamista! Toista lukupiiriäni varten olen lukemassa nobelisti Isaac Bashevis Singerin kirjaa Nuori mies etsii rakkautta. Kukaan meistä ei ollut lukenut häneltä mitään, joten sovimme, että kukin voi lukea minkä tahansa Singerin kirjan, koska niitä ei enää ole kirjastojen hyllyillä. Omani löysin antikvariaatista. Äänikirjana olen kuuntelemassa Satu Rämön Jakobia, joka sopii kävelylenkeille kaveriksi. Olisi kuunneltavana kesken myös Elizabeth Stroutin Olive, taas. Koen kuitenkin tällä hetkellä Olive Kitteridgen vähän rasittavaksi, joten kirja saa odottaa... Iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa luen Päivän tunnussanan ohjeistamien raamatunkohtien ja hartauskirjan jälkeen jotakin unettavaa. Tällä hetkellä se on Marianne Kiskolan lievästi humoristinen 24 pyhimystä pahan päivän varalle.
Odottamassa on ainakin kaksi lähes metrin korkuista pinoa kaikenlaisia kirjoja, joista osa on kesken, osa vielä aloittamatta. Jouluna saattaa tulla lisää.
Minä kuulun myös niihin, joilla on kotona kirjahyllyt ja kirjoja aivan liiaksikin. Olen perinyt isovanhempieni ja omien vanhempieni kirjoja, ja tietenkin hyllyistä löytyy omat hankkimani ja lahjaksi saadut. Jo monia vuosia minulla on ollut itse asettamani kielto olla ostamatta yhtään kirjaa. Aika hyvin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta se on pitänyt.
VastaaPoistaNyt olen kuitenkin parin vuoden aikana ollut tilanteessa, että on pakko heittää pois metri tolkulla kirjoja, jotta ne tärkeimmät mahtuisivat olemassa oleviin hyllyihin. Olen kyllästynyt pinoihin työhuoneessa ja kirjalaatikoihin varastossa. Kirjat ovat nykymaailmassa melkein ongelmajätettä, joten ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, kuin repiä kannet irti roskiin ja sitten paperinkeräykseen loppuosa kirjasta. Sydän verta vuotaa joka kerta. Tarkasti olen valinnut, mitä jätän. Aika helppo oli viime vuonna onneksi luopua työhön liittyvästä ammattikirjallisuudesta. Lastenkirjallisuutta ja luokanopettajalle hyödyllisiä kirjoja olen saanut kummitytölle annettua, kun hän jatkaa suvun perinteitä nuorena opettajana. Mutta vielä riittää perattavaa ja pois heitettävää!
Nämä taitavat olla meidänikäisten ihmisten ongelmia. Nuoremmille kirjat eivät ole yhtä tärkeitä. Toivoisin myös löytäväni jonkun nuoren pedagogin, joka olisi kiinnostunut ammattikirjallisuudesta. Joitakin annoin koulun kirjastoon, mutta siellä oli monia jo ennestään, ja uusia otetaan aika nihkeästi vastaan tilanpuutteen vuoksi.
VastaaPoistaSama kokemus minulla kirjojen lopullisesta poistosta vanhempien kirjahyllyjä tyhjentäessä. Toki sieltä otin muistoksi joitakin, veljet ja eräs serkku myös, mutta suuren osan kohdalla oli vain kovetettava mielensä ja ryhdyttävä repimään kansia irti.
Saa nähdä, kuinka käy kun pääsen toden teolla jatkamaan omien hyllyjen perkaamista. Tänään kävi sohvanpuhdistaja, pääsin ulkoilemaan nuhan parannuttua ja illansuussa leivoin punaherukkapiirakkaa, joten en ehtinyt kirjahyllyn pariin. Homma siirtyy muiden puuhien vuoksi ensi viikkoon.