Sain tänään itseni liikkeelle melko varhain, ja siksi ehdin yhtä ja toista.
Ensin kävin elokuvissa katsomassa kolttasaamenkielisen elokuvan Je'vida. Se kertoi karun tarinan ajasta, jolloin saamelaislapset lähetettiin ummikkoina suomenkielisiin kouluihin ja heitä kiellettiin puhumasta omaa kieltään. Yhteydet omaan sukuun ja perinteisiin katkesivat, koska kotiin pääsi vain lomilla. Muuten oli asuttava asuntolassa, jossa saamelaislapsia usein kaiken lisäksi kiusattiin. Tarina toi mieleeni elokuvan Näkymätön Elina, jossa oli suomenkielinen lapsi ruotsinkielisessä koulussa Tornionjokilaaksossa.
Sitten kävin lounaalla Torrefazionessa. Söin sienipastaa, joka oli oikein hyvää.
Seuraavaksi siirryin Valokuvataiteen museon K1-näyttelytilaan Aleksille katsomaan Pentti Sammallahden valokuvanäyttelyä, jota on kovasti kehuttu. Kyllä se hieno olikin, tosin ehkä odotin vielä enemmän. Väkeä oli paljon eikä ollut kovin helppo rauhassa keskittyä katselemaan.
Palasin kotiin junalla ja bussilla. Kulkuvälinettä vaihtaessani näin kahden oranssin ja kahden sinisen bussin menevän ohi ennen kuin pääsin liikennevaloista kadun yli. Arvelin joutuvani odottamaan lähes kymmenen minuuttia kolmannen meille päin menevän linjan bussia, jonka kerrottiin olevan myöhässä, mutta olinkin onnekas: kolmas saman linjan sininen bussi tuli pysäkille juuri kun olin ylittämässä katua, ja ehdin kyytiin! Mikä lienee busseja viivästyttänyt niin, että peräkkäin ajelivat.
Kotiin tultuani hyödynsin pakkassäätä viemällä työhuoneeni maton ulos hankeen samoin kuin myös kaikki shaalit. Pesin myös työhuoneen lattian pitkästä aikaa, ja nyt tuntuu raikkaalta. On tyytyväinen olo, kun viimein sain ryhdyttyä siihen puuhaan!
Illalla olikin kiva lueskella päivän lehteä ja katsoa Perjantaita telkkarista.
Olipa mukava päivä: kulttuuriharrastuksia ja vähän kotitöitäkin!
VastaaPoista