Minulle kävi niin, että koukutuin vahvasti palapeliin. Edellisestä palapelin tekemisestä on aikaa yli kymmenen vuotta, enkä muistanutkaan, kuinka kiehtovaa se voi olla.
Kaikki alkoi siitä, kun huomasin ennen joulua Prisman alennusmyynnissä rullan, jossa voi säilyttää keskeneräistä palapeliä. Ajattelin, että sillä voisi olla käyttöä, ja tein heräteostoksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin katselevani palapeliosastoja kaupoissa. Ja sitten se löytyi: kiinnostava 1000 palan palapeli, jossa on vanha maailmankartta ja sen päällä kuvia maailmanympäripyöräilystä: The Incredible Ride Around the World of Thomas Stevens 1884 - 1886.
Vein palapelin lomakotiimme, jossa silloin tällöin oleskelemme. Aloitin etsimällä reunapalat, jolloin sain raamit tulevalle tehtävälle. Sen verran se vei aikaa, että jatko jäi seuraavaan kertaan ja peli siirtyi rullalle kaappiin. Toisella kertaa työ eteni mukavasti, ja otsikot ylä- ja alareunassa alkoivat hahmottua.
Viime perjantaina menimme taas lomakotiin. Minulla oli kaksi kirjaa ja sukankudin mukana, mutta niihin en koskenutkaan, sillä palapeli otti aivan valtaansa. Tein sitä joka päivä iltamyöhään asti, enkä olisi malttanut mennä nukkumaankaan. Palapeli nostettiin välillä alustansa avulla ruokapöydältä lattialle, jotta pääsimme ruokailemaan, mutta pian sen jälkeen taas takaisin, jotta pääsin jatkamaan. Ja mitä pitemmälle työ eteni, sitä enemmän se koukutti: pakko saada pian valmiiksi! Ja niinhän siinä kävi, että tiistai-iltana myöhään sain viimeisen palan asetettua paikalleen. Meret olivat vaikeimpia. Oi miten kaunis se kokonainen kuva olikaan!
Enpä olisi uskonut koukuttuvani noin vahvasti niin vanhanaikaiseen hommaan kuin palapelin kokoamiseen. Jotakin outoa viehätystä siinä kuitenkin on, kun etsii oikeaa paikkaa joka palalle. Ei se kuitenkaan ole meditatiivista, sillä jännityshän vaihtelee, kun ensin ei onnistu ollenkaan ja sitten alkaa yhtäkkiä sujua vauhdilla. Siinä innostuu ja siihen uppoutuu!
Olimme lomakodissa yhteensä neljä yötä. Ihan kokonaan ei aika mennyt palapelin parissa, vaikka tuntikausia menikin, vaan pääsin myöskin suksille. Johan oli ihanaa sekin! Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa tänä talvena, ja illan uurastuksen jälkeen tuli palapeli lopulta valmiiksi. Mainio päivä.
Tänään lähdimme taas ladulle, nyt kaksi kertaa sama lenkki kuin eilen. Ei haitannut, että kaikki muut hiihtäjät menivät sutjakkaasti ohi., ja Armaani näkyi pienenä pisteenä kaukana edessä päin. Hiihtämisessä on hienoa se, että jokainen voi edetä omaa vauhtiaan eikä tarvitse kilpailla, ellei tahdo. Kankeaahan se ensimmäisillä kerroilla on, mutta toivon, että pääsemme hyvillä hiihtokeleillä vielä lomakotiin jatkamaan harrastusta ja kuntokin kohenee. Kotoa on niin pitkä ja hankala kävelymatka ladulle, ettei hiihtäminen täällä onnistu.
Mitä tulee palapeleihin, niin eräs ystäväni päätti hänkin aloittaa uuden palapelin tekemisen. Lupasin lainata hänelle jonkin omistani, ette tarvitse tehdä samoja kuin ennen. Saa nähdä, valitseeko hän tämän, jonka juuri tein, vaiko jommankumman muun (Kreml tai provencelainen katunäkymä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti