Lähdimme Hämeeseen tarkoituksenamme päästä viimein hiihtämään. Ensimmäinen takaisku: minun mononi jäivät kotiin. Toinen takaisku: alkoi sataa vettä. Hiihtomahdollisuudet näyttävät valitettavasti kehnoilta koko lopputalven osalta, sillä lumet hupenevat aivan silmissä eikä sääennuste lupaa enää hiihtokelejä koko eteläiseen Suomeen. Minun hiihtämiseni siis jäivät tänä talvena kahteen kertaan. Se harmittaa, sillä hiihto on lempilajini. Ei ehtinyt vielä hiihtokunto yhtään nousta. Kotoa käsin ei ole mahdollisuutta päästä ladulle, ja muualla ollessamme on ollut joko liian kovia pakkasia tai liian vähän lunta. Emme nyt myöskään ole suunnitelleet reissua pohjoisen, jossa hiihtokelit jatkunevat tänäkin talvena vielä pitkään.
Piti siis keksiä muita harrastuksia, kun ei sää suosinut minkäänlaista ulkoilua. Tuli käytyä Hämeenlinnan taidemuseossa sekä Iittalan lasimuseossa, jossa oli opastettu kierros. Oli erinomainen opas ja oli hienoa päästä näkemään lasinpuhaltajia työssään. Samalla kävimme katsomassa myös Naivistit Iittalassa -talvinäyttelyn. Pidin eniten Maija Kanervan linopiirroksista.
Tänään oli tulossa vielä isompi vesisade, ja päätimme palata kotiin. Täällä on aina paljon tekemättömiä hommia. Tosin aika on mennyt torkkuessa, sillä heräsin aamulla jo klo 4.40 enkä saanut enää unta. Jospa ensi yönä nukuttaisi pitempään! (Äsken olin jo menossa nukkumaan, kunnes huomasin, että kello oli vasta 19.45. Pitää vähän vielä sinnitellä, etten taas herää neljältä.)
Käytin valvomisajan hyödykseni: luin päivän Hesarin ja sen jälkeen Janne Saarikiven kirjaa Hankalat sanat. Pidän hänen kirjoitustyylistään. Kun aikaa oli vieläkin jäljellä ennen Armaani heräämistä, jatkoin muistelmieni kirjoittamista. Siinä katoaa ajantaju täysin, ja yhtäkkiä kello olikin 8.30.
Pari tuntia sitten kävin kävelemässä. Se tuntui tarpeelliselta sateesta huolimatta. Nastakengillä pysyi hyvin pystyssä, ja aika kului rattoisasti Pirkko Saision elämäkertaa kuunnellessa. Kirjoittaja Heini Junkkaala on ystävä ja ihailija, ja ehkä siksi hän ei ole saanut karsittua laajaa aineistoaan tarpeeksi. Pikkutarkka kuvailu pitkästyttää. Ainakin nuoruuden kirjoitelmat ja kouluaineet olisi voinut jättää julkaisematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti