Jäähyväiset joulukuuselle

 Huomenna on nuutinpäivä, jouluajan loppu. Silloin lähtee meiltä joulukuusi. Aina ennen se on riisuttu jo loppiaisena, mutta tänä vuonna emme raaskineet vielä silloin sitä tehdä. Kuusi on kaunis ja sopusuhtainen. Sen valot tuikkivat ihanasti pimeässä talvi-illassa ja -aamussa. Ja mikä parasta: se tuoksuu edelleen. Kuusi on yksi joulun suloisimmista joulun tuoksuista hyasintin, klementiinin,  piparkakkumausteen ja joulupullan ohessa. 

Tänään on mitä kaunein talvipäivä. Täällä etelässäkin on taas lunta - toistaiseksi. Jo ylihuomenna ollaan plussan puolella. Huokaus. Talvikelit ovat aina muutaman päivän mittaisia. Kateellisena kuuntelen keskisuomalaisen ystävän ja kainuulaisen serkun hiihtokilometreistä. Silti tässä vaiheessa talvea on vielä toivoa siitä, että täälläkin voisi päästä ladulle. Aurinko paistaa pitkästä aikaa ja joulun hämärä tunnelma vaihtuu talven kirkkauteen. Päivä pitenee harppauksin ja ajatukset suuntautuvat tulevaan.

Joulukuusten poistamiseen tuli hauska uusi vinkki: sen voisi upottaa järveen tai mereen ja tehdä siitä turon! Kalat ja muut vesieläimet tykkäisivät. Helsingissä kuusen voisi viedä Kalasatamaan, josta ne toimitetaan sopivaan, turvalliseen paikkaan vesistössä. Meiltä on sinne liian pitkä matka eikä omalle mökillekään voi kuusta lähteä kuljettamaan. Niinpä toimimme kuten ennenkin: kuusesta karsitaan oksat sekajätteisiin, jolloin ne poltetaan jätteenkäsittelylaitoksessa. Runko viedään maalle polttopuiksi. Siellä se joskus tuottaa lämpöä hellassa tai saunassa. 

Hyvästi, kaunis kuusemme!