Selkenevää

Joskus asiat selkenevät pitkän odotuksen jälkeen.

Tänään sain tietää, että minut oli lupauksesta huolimatta unohdettu laittaa hoitojonoon terveyskeskuksessa syyskuussa. Marraskuussakin vielä vakuutettiin ajan olevan tulossa joulu-tammikuussa. Jokin kämmi on sitten käynyt. Tänään asia kuitenkin eteni siten, että sain viimein lääkäriajan - viiden viikon päähän. Rohkenen kuitenkin luottaa siihen, että jos olisi hengenhätä, hoitoon pääsisi saman tien. 

Sain myös aloitettua viimein loputtomalta tuntuvan työhuoneen paperipinojen läpikäyntiurakan. Se on odottanut kuukausia, ja sinä aikana pinot ovat vain kasvaneet. Kesän aikana ilmestyneitä lehtiä, erinäisiä papereita, kuvia, säilytettäviä juttuja, kirjoja, dokumentteja... Toivon, että tämä tarmonpuuskani pysyy yllä palkitsevaan loppuun asti. 

Voisikohan viime vuosien Kotiliesiä laittaa mihinkään kiertoon vai onko ne parasta kipata vain paperinkeräykseen?     

Sääkin selkeni tänään. Tuntui ihmeelliseltä, kun yhtäkkiä alkoi paistaa aurinko. Teki mieli hymyillä vastaantulijoille ja reipastaa kävelyvauhtia. Tällaisia päiviä tarvitaan lisää tänne harmaalle etelärannikolle. Kun ei sitä luntakaan ole.