Selkä vaivaa

 Tämän viikon suunnitelmat menivät yllättäen täysin uusiksi, ja se oli varsin mainio asia!

Meidän piti olla Savossa Armaani golfin vuoksi, mutta pari päivää ennen lähtöä kumpikin omista syistään totesi, ettei jaksaisi lähteä. Reissaaminen alkoi uuvuttaa. Teimme loistavan päätöksen peruuttaa suunnitelmat. Sen sijaan lähdimmekin maalle Armaani kotitaloon, jossa ei ollut samaan aikaan muita. Viimeinkin mahdollisuus mennä mustikkaan ja sieneen!

Sää oli mitä mainioin, ja heti tiistaiaamuna lähdimme pellon taakse metsään katsomaan, mitä sieltä löytyisi. Armaani päätti, että menemme traktorilla, koska pellon kasvusto on niin tiheää ja korkeaa. Minulle ehdotettiin paikkaa traktorin kauhassa, mutta pidin parempana ahtautua kabiiniin, jossa piti olla puoli-istuvassa asennossa kuskipukin vieressä. Vanha International ei ole tilavimmasta päästä.

Metsän reunaan päästyämme lähdin iloisin mielin marssimaan sienikori käsivarrella kohti mahdollisia kantarelliapajia. Mutta voi, tuskin olin päässyt sataa metriä eteenpäin, kun selkään iski noidannuoli! Oli tuskallista ottaa yhtään askelta. Päätin sinnitellä, kun viimein olin metsään päässyt, ja jatkoin matkaa. Metsä oli ihana ja sieniäkin löytyi: kantarelleja, vaaleaorakkaita ja muutama mustatorvisienikin. Sielu iloitsi mutta keho kärsi. Pääsin eteenpäin lepuuttamalla selkää muutamaan otteeseen puun rungolla istuen. Luultavasti asento traktorin kyydissä oli aiheuttanut jonkinlaisen krampin alaselkään.

Parin tunnin kuluttua palasimme takaisin - minä tällä kertaa traktorin perässä kävellen. Iltapäivällä ajattelin parannella oloani käymällä pitkäkseni joksikin aikaa. Se oli virhe: en ollut päästä ollenkaan ylös, sillä kipu oli käynyt niin kovaksi. Ystäväni sattui soittamaan ja kuuli tuskaisat voihkeeni, kun yritin pysytellä pystyssä. Häneltä sain hyvät hoito-ohjeet: ensin kylmää, sitten tujusti särkylääkettä. Näillä sitten mentiin.

Tarkoitus oli ollut osallistua ystäväni kanssa taiteiden yöhön, mutta olin merkinnyt sen kalenteriin vasta seuraavalle viikolle. Kävi ilmi, että se onkin tämän viikon torstaina. Olimme palaamassa kotiin torstaina, joten olisin hyvin kerinnyt mukaan, mutta selkä oli niin kipeä, ettei se sallinut kuljeskelua kaupungilla. Niinpä päätimme jäädä maalle iltaan asti ja nauttia rauhaisasta kesäpäivästä. Mukavalta se tuntuikin, enkä edes kärsinyt kovin pahasta FOMOsta (fear of missing out), vaikka en juhlahumussa kaupungilla ollutkaan niin kuin minulla yleensä on ollut tapana. Sen sijaan päätin kuurata vessan, joka näytti olevan kovasti sen tarpeessa. Kuka tahansa järkevä ihminen voi kenties aavistaa, kuinka siinä kävi, mutta minä yllätyin vähän. Selkä tuli kipeämmäksi! Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain tehtyä jotakin yhteiseksi hyväksi siivoamalla paikan, joka satokauden vuoksi oli selvästi jäänyt kaikilta laiminlyödyksi. 

Nyt olen kotona potemassa selkääni. Toivon hartaasti, että se paranee ennen maanantaiksi suunniteltua pyöräretkeä. Tällainen kesä tällä kertaa, tapaturma toisensa perään. Aina jokin este liikkumiselle ja kunnon kohentamiselle. Ensin nilkka, sitten pää ja nyt selkä. Voisiko tämä kierre nyt jäädä tähän? Nilkka on onneksi viimein melko hyvin parantunut ja kestää jo kävelyä, myös kumisaappailla metsässä. Päästäkään ei ole löytynyt isompaa vikaa vielä, muistitutkimukset ovat edessä.

Kaiken kaikkiaan on varsin onnellinen olo selkäkivusta huolimatta. Alkuviikko maalla teki hyvää sielulle. Metsässä olo todella parantaa mielialaa ja rentouttaa. Kaksi lintuhavaintoakin tein: hiirihaukka ja korppi. Lisäksi pieniä lintusia, joita en ilman kiikaria saanut tunnistettua, ehkä niittykirvisiä. Illalla oli komea kuutamo, ja ikkunan takana tuikki Otava. Lisäksi minulla on kuuntelussa Markus Nummen Käräjät, jota on kehuttu ja joka on kyllä ottanut pauloihinsa. Elämä on varsin mukavaa juuri nyt.