Pääsiäisaikaan tulee hyviä aiheeseen liittyviä ohjelmia radiosta ja telkkarista. Tänä vuonna TV-1 on esittänyt piispa Jari Jolkkosen kolmiosaisen ohjelmasarjan Ristinmies ja minä - Jeesus Nasaretilaisen tarina. Minun mielikuvissani se muistuttaa Jolkkosen edeltäjän Wille Riekkisen sarjaa, jossa tämä käyskenteli myös Pyhällä maalla ja kertoi muistaakseni joko arkeologian tai teologian löydöistä. Nyt Lähi-idässä kävelee (ja välillä juoksee!) Jolkkonen. Välillä hän keskustelee tutkijoiden ja eri kirkkokuntien pappien kanssa. Samalla katsojalle esitellään lukuisia kohteita, jotka liittyvät Jeesuksen tai kirkon elämään. Minulle, joka en ole koskaan käynyt Israelissa enkä siellä päinkään, oli kiinnostavaa nähdä paikkoja, joista olen vain lukenut Raamatusta tai uutisista. Samoin oli kiinnostavaa saada lisää tietoa Irakin ja Syyrian ikivanhoista kirkoista, joihin kristinusko levisi jo ennen Eurooppaa. Joissakin puhutaan edelleen arameaa, joka oli Jeesuksen äidinkieli.
Toinen sarja, jota paraikaa seuraan, on Jeesuksen elämäntarina moniosaisena elokuvana. Sen nimi on The Chosen, ja se löytyy netistä mm. omasta sovelluksestaan. Sitä on tehty kuusi tuotantokautta, ja jokaisessa on lukuisia episodeja. Olen itse katsonut vasta ensimmäisen kauden (season), mutta eräs ystäväni, joka Chosenia minulle suositteli, on jo viimeisessä. Hän kertoi, että ensimmäinen kausi tehtiin joukkorahoituksella, mutta sen jälkeen sarja on saanut rahoitusta useita lähteistä. Kielivalikoima, jolla tarina kulkee, on laaja. Lisäksi voi valita tekstityksen 70 vaihtoehdosta, joista yhtenä on suomi. (Minä kuuntelin ensimmäisen osan vahingossa amharaksi ennen kuin tajusin vaihtaa sen englanniksi.)
The Chosen (eli Valittu tai Valitut) kuvaa Jeesuksen ja opetuslasten elämää. Se pyrkii olemaan uskollinen Raamatun tekstille, mutta sen oheen on kuviteltu paljon taustaa ja sivuhenkilöitä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Dallas Jenkinsin sanotaan konsultoineen eri kirkkokuntien pastoreita ja juutalaista rabbia. Sarjaa ei kuitenkaan ole kuvattu autenttisilla paikoilla vaan Amerikassa. Ensimmäinen kausi on melko hidastempoinen mutta ihan kiinnostava. Ystäväni vakuuttaa, että muut ovat vauhdikkaampia ja vähemmän kotikutoisia rahoituksen lisäännyttyä. Aion jatkaa sarjan katselua.
Jeesuksesta tunnutaan puhuvan julkisuudessa muutenkin enemmän kuin ennen. Uutisissa on hämmästelty sitä, että nuoret pojat ja miehet ovat yllättäen kiinnostuneet kristinuskosta. Onko jo vastaliikkeen aika viime vuosikymmenten kielteisyyden jälkeen? Lehtien palstoilla ja Aamu-tv:ssäkin näkyy goottirokkari Jyrki Linnankiven haastatteluja, joissa hän kertoo tiestään teologian opiskelijaksi ja tulevaisuudessa papin uralle. Viimeksi näkemässäni hän kiitteli lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiaan seurakunnassa ja sanoi niitä ikäistensä sukupolvikokemukseksi. Muusikonuran ensiaskelet oli otettu Konalassa seurakunnan nokkahuilukerhossa. Ei taida nykyisin enää olla nokkis- sen enempää kuin muitakaan poikakerhoja! Jyrki on myös niin innoissaan virsistä, että hän on julkaisemassa virsilevyn yhdessä jouhikonsoittaja Pekko Käpin kanssa. Mielenkiintoista.
Hienoa että Jeesuksesta puhutaan myös julkisuudessa. Pääsiäisen ylösnousemushan oli aikanaan sensaatiomainen puheenaihe, ja Jerusalemista tieto Jeesuksesta ylsi lopulta kaikkeen maailmaan, myös meille tänne pohjoiseen. Tuskin häntä enää edes muistettaisi, elleivät niin monet olisi kokeneet että hän tosiaankin elää yhä.
Amen! Hyvää pääsiäistä ja kiitos vinkeistä.
VastaaPoista