Luulin, että toisen asteen uudistus olisi taannut kaikille tasapuolisen mahdollisuuden opiskella valitsemassaan opinahjossa. Eipä se ihan niin menekään. Kuulin tänään, että veljenpojan lukiotaival on kohdannut voittamattomalta vaikuttavan esteen: liian pitkä matka. Lukioon on kolmisenkymmentä kilometriä, mutta julkista liikennettä ei ole. Ei siis auta, vaikka luvattaisiin korvata koulumatka, kun millään ei sinne pääse. Asuntola kuulemma olisi, mutta paikkoja ei ole vapaana. Vuokra-asuntoja ei ole tarjolla. Vanhemmat eivät voi luopua omista töistään kuljettaakseen poikaa kouluun - sitä paitsi 120 kilometrin ajaminen päivittäin olisi rankkaa ja erittäin epäekologista. Mikä neuvoksi?
Pitäisikö pojan perua lukiopaikka ja jäädä vuodeksi kotiin odottelemaan, että täyttää 17 ja mahdollisesti saa ajokortin erikoisluvalla? Tai yrittää selviytyä koulumatkasta mopolla säällä kuin säällä? Tie ei ole erityisen turvallinen mopoilijalle tai pyöräilijälle - minua tuo vaihtoehto hirvittäisi. Ja kuinka jaksaisi opiskella tarpeeksi, kun matka veisi niin paljon aikaa? Viime vuonna kuljetus yläkouluun toimi taksilla. Nyt on sama matka + 10 km lisää. Pikkuveli haetaan edelleen kotoa taksilla.
Koulu alkaa ensi keskiviikkona. Muutama päivä aikaa ratkaista asia.
Toivottavasti nuoren ongelma saatiin ratkaistua hänelle parhain päin. Oikein mukavaa ja toivottavasti rauhallista viimeistä kouluvuoden alkua sinulle! Ensi vuoden elokuu onkin sitten ihanan uudenlainen...
VastaaPoistaTapasin lukiolaisen vastikään. Hän sai vuokrattua asunnon koulun läheltä mutta on selvästi aivan liian nuori asumaan yksin. Pelkään seurauksia. Jospa ajokortti tulevaisuudessa ratkaisisi asian, niin että hän voisi jatkaa koulunkäyntiään kotoa käsin. Sen voi kuitenkin saada vasta kun täyttää 17.
VastaaPoista