Kulttuuriharrastuksia 2

 Viime postauksessa kertomastani palapeliin koukuttumisesta oli ikäviä pitkäaikaisia seurauksia. Kuka voisi uskoa, että joku voi venäyttää selkänsä palapeliä tehdessä? Minulle kuitenkin kävi niin, kun hetken aikaa laittelin paloja paikoilleen myös lattialla. Jotakin tapahtui, ja sen jälkeen selkä on ollut kovin kipeä. Hiihtäminen ja kävely kyllä sujuvat, mutta istuminen ja jalan nostaminen suoraksi sattuvat kuin tulenlieska löisi läpi selän. Välillä oli tilanne jo parempi, mutta sitten erehdyin menemään kuntosalille ("liike on lääke"), ja kaikki alkoi alusta.  

Kaikesta huolimatta olen kuitenkin pystynyt harrastamaan kulttuuria viime aikoina. Ensin katsoin Helsingin kaupunginteatterin seniorikansalaisille striimaaman näytelmän netistä. Se ei puhutellut, koska en tainnut olla ihan kohderyhmää vaan aivan liian nuori. 

Sitten pääsin viimein Musiikkitaloon konserttiin. Helsingin kaupunginorkesteri Pekka Kuusiston johdolla esitti Muhlyn modernin urkuteoksen Register sekä Debussyn Faunin iltapäivän ja Ravelin Hanhiemon. Oli hieno konsertti ja upeat urut. Tekee mieli mennä pian uudestaan.

Tällä viikolla oli vuorossa ooppera, Francis Poulencin Karmeliittasisaret. En ole oopperaihmisiä, mutta on kiva silloin tällöin käydä kuitenkin jokin ooppera kuuntelemassa. Tämä oli vaikuttava - varsinkin kun sillä on todellisuuspohjaa Ranskan vallankumouksen ajoilta - ja  erityisesti eleettömän upea lavastus jäi mieleen.

Näiden lisäksi alituisena kulttuuriharrastuksena on tietysti kirjojen lukeminen ja kuuntelu. Nyt on luureissa  menossa Heini Junkkaalan kirjoittama Pirkko Saision elämäkerta Sopimaton. Sitä riittää, sillä kirjassa on sivuja lähes 800 ja äänikirja kestää yli 30 tuntia. Nyt olen kuunnellut 30 %. Vastikään sain loppuun Iida Turpeisen Elolliset, ja sitä suosittelen lämpimästi kaikille! Paras pitkään aikaan lukemani kirja! Olisin suonut sille Finlandia-palkinnonkin, vaikka olihan Sirpa Kähkösen 36 uurnaakin ihan hyvä. Elolliset oli kuitenkin erinomainen.

Luin pitkästä aikaa myös nuortenkirjan, koulukirjastonhoitajan suosituksesta: Sanna Iston Näkymättömät. Se oli niin sujuvasti kerrottu, että oli pakko lukea se miltei yhdeltä istumalta. (Nousin kyllä aina välillä selkää säästääkseni.) 

Mitähän seuraavaksi? Olisikohan aika mennä teatteriin tai taidenäyttelyyn? Tai elokuviin? Saatamme mennä Hämeenlinnaan lähiaikoina, ja siellä jonkin noista voisi toteuttaa.