Viikonloppuna jäällä

 Outo talvisää jatkuu. Lunta ei ole, mutta välillä on muutama aste pakkasta. 

Kävimme viikonloppuna matkaluisteluradalla järven jäällä Kanta-Hämeessä. Siellä lunta on maassa hitusen verran. Armaani luisteli ja minä kävelin radan ulkopuolella nastakengillä. Nilkkani ei vieläkään ole kivuton elokuun nyrjähdyksen jälkeen, joten en harmikseni vieläkään uskalla kokeilla luistimia. Olen saanut matkaluistimet vuosia sitten, mutta ne ovat jäänet käyttämättömiksi. (Ensikäytöllä toinen hajosi, ja korjauksen jälkeen ei ole ollut sopivia kelejä sopivaan aikaan.)

Oli hauska kävellä jäällä. Kuuntelin samalla äänikirjaa, jonka jo haluaisin saada loppuun. Jää narisi jalan alla, ja edessä näkyi valkoinen järvenselkä. Viikko sitten oli aurinkoista, mutta tänä viikonloppuna oli pilvistä. Jäällä oli monenlaista väkeä: useita erityyppisiä luistelijoita, lumileijailija, pilkkijä, potkukelkkailija. Luistelijoissa oli pikakiitäjiä ja niitä, jotka luikailivat varovaisemmin. Lapsia ja aikuisia. Leijailija ei päässyt ilmaan vaikka yritti useammassa paikassa. Ilmeisesti tuulta ei ollut tarpeeksi. Pilkkijä näkyi kauempana isommalla selällä. Ihanaa, että lämpimänäkin talvena voi harrastaa jotakin talviurheilulajia!

Näkökulma ympäristöön on erilainen järveltä kuin rannalta katsottuna. Vasta nyt huomasin vanhan kirkon vastarannalla. Olin kartan perusteella sijoittanut sen ajatuksissani hieman eri paikkaan. Tuntui mukavalta nähdä kauas, ja valkoisen aavan järvenselän jääkannella on hyvä lepuuttaa silmiä.