Taas yksi syksyn kohokohdista: Helsingin kirjamessut. Tuhansia ihmisiä tungeksimassa kirjojen äärellä ja kiinnostavia kirjailijahaastatteluja kuultavana. Ja vaikka ohjelmaa voi tutkailla etukäteen ja suunnitella aikatauluaan, koskaan ei voi varmaksi tietää etukäteen, mitä kaikkea sattuu kuulemaan ja näkemään.
Päätin tänä vuonna mennä paikalle perjantaina. Kaikkina päivinä olisi ollut monia mielenkiintoisia ohjelmia, mutta valinta oli tehtävä. Menin paikalle puoli yhdentoista aikaan.Väkeä oli jo aika paljon, varsinkin koululaisryhmiä. (Mietin, kuka heidät sinne kustantaa, kun liput maksavat koululaisilta 9 € kappale eikä vanhemmilta saa pyytää rahaa. Onko jollakin koululla varaa?) Päivän mittaan väkimäärä lisääntyi, ja koululaisten poistuttua iltapäivällä alkoi vanhempaa väkeä tulla enemmän ja enemmän, ehkä työpäivän jälkeen.
Ensimmäinen kuulemani haastateltava oli Katriina Järvinen, joka on kirjoittanut uuden kirjan nimeltä Meillä kotona. Se käsittelee perheiden vaiettuja asioita. Keskustelu oli niin kiinnostava, että riensin ostamaan kirjan - ensimmäisenä signeerausjonossa! Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan kirjaa.
Haahuilin sitten ympäriinsä katselemassa kirjapaljoutta. Osuin Elina Salmisen ja Hanna Kivisalon standille. Heidän runojaan ja ajatuksiaan olen lukenut aina silloin tällöin ja tykännyt kovasti. He kertoivat olevansa Töölönlahti-lavalla klo 12.00, ja niinpä hankkiuduin sinne heitä kuulemaan. Olipas kiva haastattelu! Opin heistä uutta ja kuulin näytteet uusimmista kirjoista. Ilo oli päivän teema.
Seuraavaksi riensin Senaatintori-lavalle, jossa oli paikkoja kai yli tuhannelle kuulijalle. Katsomot olivat aivan täynnä, kun oli Maxim Fedorovin aika esitellä kirjaansa Itsenäisyydestä itsenäisyyteen. Hän oli varsin hauska puhuja, standup-koomikkokin, ja haastattelijana oli toinen koomikko Lotta Backlund.
Olimme sopineet kahden ystävän kanssa tapaamisesta Fedorovin jälkeen. Menimme yhdessä kahville. Oli mukava tavata ja rupatella.
Seuraavaksi kävi hauska tuuri: Armaani oli tullut paikalle ja etsiessäni häntä törmäsin entiseen oppilaaseen, joka iloisesti kertoili kuulumisiaan. Tuli tosi hyvä mieli tapaamisesta. Löysin myös Armaani, jonka kanssa sovimme syömään menosta vähän myöhemmin.
Menin sitten yläkertaan kuuntelemaan erästä haastattelua, joka ei kuitenkaan jaksanutkaan kiinnostaa, joten otin hetken huilaamisen kannalta ja annoin sanojen virrata toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Yritimme sitten mennä kuuntelemaan Seela Sellaa, jonka Sellasta-elämäkerran olin juuri kuunnellut loppuun, mutta Senaatintorilla olikin Alexander Stubb ja joka paikka ääriään myöten täynnä väkeä istumassa ja seisomassa. Käännyimme pois.
Lounasruoka löytyi viinimessujen puolelta: sahrami-rapurisottoa. Hyvää oli. Munkki siihen päälle jälkiruuaksi, kun ei oikein ollut muutakaan valinnanvaraa siinä paikassa.
Sen jälkeen kiertelimme taas erikseen. Tein joitakin ostoksia. Olin päättänyt, etten osta romaaneja, koska niitä voi lainata kirjastosta tai kuunnella äänikirjana. Kaikki seitsemän kirjahyllyämme ovat myöskin jo aivan tupaten täynnä, joten lisää romaaneja ei mahdu. Lopulta ostin muutaman hengellisen kirjan (joita ei löydy enää kirjakaupoista eikä juuri kirjastostakaan) sekä heräteostoksena Mustajoen kirjan Kevyt kosketus venäjän kieleen, joka vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.
Listallani olisi ollut vielä muutamia kiinnostavia haastatteluja, mutta viiden aikaan alkoi väsyttää ja reppu painaa, joten teki mieli lähteä kotiin. Armaani kantoi suurimman osa ostoksistani omassa repussaan, vaikka siitä tuli tajuttoman painava, sillä hän oli itse ostanut muutamia hyvin painavia teoksia joululahjoiksi.
Huomenna aion kuunnella striiminä joitakin haastatteluja, sillä toista messupäivää paikan päällä en jaksaisi heti perään. Nyt pitäisi vain löytää riittävästi aikaa lukea kaikki ne kiinnostavat kirjat, jotka pinossa vieressäni odottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti