Väylä

Kävin eilen Lahden kaupunginteatterissa. Väylä on monologiesitys, joka pohjautuu Rosa Liksomin samannimiseen kirjaan. Nuori tyttö on sodan aikana viemässä perheen karjaa Väylän eli Tornionjoen yli turvaan  Ruotsiin. 

Olen lukenut kirjan jo vuosia sitten, ja muistan sen tehneen vaikutuksen sekä tytön ajatuksia ja vaiheita kuvaamalla että käyttämällä luontevasti Tornionjokilaakson murretta. 

Teatteriesitys oli todella mahtava elämys. Ella Mettänen yksin toi katsojille nähtäväksi tytön kokemukset ja tunteiden koko kirjon. Hänen suhteensa lehmiin ja toisaalta suhteensa pois lähteneeseen äitiin välittyivät  vaikuttavalla tavalla. Pienillä eleillä, ilmeikkyydellä ja vaatimattomilla lavasteilla hän sai aikaan samaistuttavan tunnelman. 

Lahdessa esitys oli sijoitettu suurelle näyttämölle. Ongelmana oli se, että sivuilta ei aina kuullut vuorosanoja, jos puhuja oli selin tai näyttämön toisessa reunassa. Siksi pienempi näyttämö, jossa katsojat ovat lähempänä, olisi ollut parempi.  

Esitys kiertää useilla paikkakunnilla, Lahden ja Helsingin lisäksi myös ainakin Tampereella, Hämeenlinnassa ja Oulussa. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan!