Joulunpyhät menivät, mutta edelleenkin eletään joulunaikaa. Vointini koheni jouluaatosta alkaen ja saatoin nauttia juhlapyhistä entiseen malliin. Ensimmäiset jouluvieraat saapuivat aatonaattona ja loput aattona. Yhteensä meitä oli kuusi.
Meidän joulunviettomme sujuu perisuomalaiseen tapaan: joulurauhan julistus, joulupuuro mantelin kera, joulusauna, joulukahvit, musisointia, lahjojen jakaminen, jouluevankeliumi sekä jouluillallinen pitkän kaavan mukaan. Jouluevankeliumin kuunteleminen on minun toiveeni, lahjojen jakaminen ennen illallista taas paikalla olevan lapsen. Hienoa, että seurueesta löytyy joustoa toiveiden mukaan. Tällä kertaa ilta päättyi tv:n paavinmessun ääressä, kunnes uni voitti saarnan jälkeen.
Minulle tämän joulun yksi huippukohdista oli se, kun lauloimme seurueen basson kanssa joululauluja. Tai minä pääasiassa säestin pianolla. Musisointia olen aiempina jouluina kaivannut, sillä jouluseurassani ei ole yleensä musiikki-ihmisiä. Nyt nautin täysin siemauksin. Toki hyvä ateriakin oli elämys niin kuin aina. Minulla on tapana leipoa etukäteen, sillä en ole kovin kummoinen ruuanlaittaja. Armaani paistaa kinkun, ja muut osallistuvat kukin omalla tavallaan. Kaupasta hankitaan valmiina osa.
Joinakin jouluina olen harmitellut sitä, ettei joulutohinassa ole aikaa hiljentyä oikeasti joulun sanoman ääreen. Muut eivät siitä välitä, mutta minulle pääasia on nimenomaan joulun sanoma. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että oikea joulu syntyy sydämessä pienenkin hetken myötä, kun tajuaa oikean joulun todellisuuden. Muu touhu ja vain pintaa ja kuorrutusta, joka kuitenkin saa aikaan hyvää mieltä ja läheisyyttä ihmisten välille.
Kun pyhät ovat ohi ja vieraat palanneet koteihinsa, alkaa ihana lepoaika. Kuusi kimaltelee ja jouluruokia riittää moneksi päiväksi. Voi ottaa rennosti. On aikaa lukea ja ulkoilla. Tänä vuonna lähdimme pistäytymään lomakotiimme - nauttimaan myrskytuulen kuuntelusta ja lumipyrystä. Ja kas, kotinurkillekin oli sillä aikaa kehkeytynyt lumipeite. Kaunista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti