Taas mietityttää

Minulla on viime aikoina ollut sydänoireita. Itse asiassa jonkinlaisia on ollut siitä asti, kun nuorena sain sähköiskun salamasta, mutta ne on todettu vaarattomiksi. Sydän oppi silloin poikkeuksellisia toimintatapoja.

Nyt oireet ovat lisääntyneet. Vuosi sitten kävin kardiologilla, eikä ollut mitään hätää. Muutama viikko sitten oli kontrollikäynti kolmen vuoden takaisen ultraäänilöydöksen vuoksi. Tutkimus kestikin todella kauan, ja selvisi, että jotakin ikävää on alkanut tapahtua sydämessäni. Aiempi löydös oli merkityksetön uusien ongelmien rinnalla. Sain passituksen lisätutkimuksiin. Jonot olivat pitkät, mutta onnekseni sain peruutusajan viime viikolle, ja tammikuussa pitäisi lääkäriltä kuulua jotakin tuloksista tai jatkotutkimuksista.

Googlettelin diagnoosia, jonka kardiologi mainitsi mahdolliseksi. Hiukset nousivat pystyyn: sairaudessa on erilaisia variaatioita, mutta vakavimmassa elinaikaa on vain muutama viikko diagnoosin jälkeen! Hui. Asiat alkoivat äkkiä järjestyä päässäni uudelleen: mikä olisi kiireellistä hoitaa, jos aikaa olisi vähän, mikä kaikki on pahasti kesken? 

Verikokeiden tulokset tulevat Maisaan kiitettävän nopeasti, mutta Holterin analysoinnissa menee monta viikkoa. Labrakokeet olivat oudon nimisiä, mutta tuloksista huomasin, että kaikki arvoni olivat viitearvojen sisällä. Olisikohan se hyvä merkki? Jatkuuko elämä sittenkin? 

Nyt pähkäilen sen kanssa, mitä voin tehdä, mitä en. Voinko ottaa rokotuksen? Voinko käydä kuntosalilla? Olo on ollut vaihteleva. Välillä on ollut päiviä, jolloin huonosti nukutun yön jälkeen olo on ollut kehno. Välillä on ollut kipuja. Rytmihäiriöitä on kaiken aikaa. Toisinaan olen kuitenkin käynyt ulkoilemassa ja kävellyt aika reippaastikin. Joitakin menoja olen joutunut perumaan, joidenkin tulevien kanssa olen epävarma. 

Kuoleman ajatusta piti vähän mietiskellä. Ympäriltä on lähtenyt useita minua nuorempia: veli, ystävän mies, serkku. Ei minullakaan ole mitään takuuta, että eläisin vaikkapa yhtä pitkään kuin vanhempani. Mieltäni rauhoittaa kuitenkin se, että tiedän, missä minun turvani on: Jumalalla on jo ennalta tiedossaan päivieni määrä, ja Hän on luvannut ottaa vastaan Jeesukseen turvautuvan, kun sen aika on. Kävin kirkossa, ja sain öljyllä voitelun ja ehtoollisen. Kaikki siltä osin kunnossa.

Nyt pitäisi joulua suunnitella. On ihan mahtavaa, ettei ole kaameaa työstressiä, joka koko urani ajan on haitannut oman joulun laittamista. Aina olen kärsinyt siitä, etten ole voinut omaan jouluun valmistautua niin kuin olisin halunnut. Nyt on toisin. Joulukortit on kirjoitettu ja lähetetty. Lahjat on ideoitu ja suurin osa hankittu. Joululauluja olen alkanut laulella omaksi ilokseni. Pääsin kerrankin osallistumaan myös Kauneimpiin joululauluihin. Yksi taatelikakkukin on leivottu. Joulukirjojani olen lueskellut. Ja kaiken keskellä on joulun suhteen levollinen olo. Se tulee aikanaan, olipa koti valmis tai ei, ruokapöytä notkuva tai niukka. Tärkeintä olisi, että sydän olisi valmis ja mielessä joulun ilo.

Pahalta tuntuu ajatella niitä, jotka joutuvat joulua odottamaan pelon vallassa joko sodan tai muun väkivallan uhan alla, tai joilla taloudellinen tilanne on niin huono, ettei ole mahdollisuutta joulun valmistelemiseen. Seurakunnan kautta olen voinut auttaa lähiseudun vähävaraisia ja järjestöjen kautta kauempana olevia, mutta tarve on niin valtava, että apua ei koskaan riitä kaikille. Omassa joulupöydässä koen usein oloni aivan liiankin etuoikeutetuksi. Toisten vuoksi en kuitenkaan voi ruveta askeetikoksi joulun herkkujen äärellä. Niinpä ajattelen kiitollisena, että tämänkin joulun sain, näiden ihmisten keskellä. (Edellyttäen siis, että olen silloin vielä hengissä.)

Joululaulut kyllä kantavat valtavasti muistoja mukanaan. On monia, joista tulee niin elävästi jokin hetki tai henkilö mieleen, etten voi olla liikuttumatta laulaessani. Kauneimmissa joululauluissa se  tapahtui Joulupuu on rakennettu -laulun alkaessa. Kyynel nousi silmäkulmaan, kun tulivat lapsuuden joulut mieleen. Niin monet muutkin laulut siirtävät hetkessä toiseen aikaan ja paikkaan. Ja näinä haikeina aikoina kaipauksen sävyttäessä joulutunnelmaa koskettaa erityisesti laulu Jouluna he kaikki ovat täällä, he kaikki joita rakastimme niin. En pääse rakkaiden haudoille sytyttämään kynttilöitä, mutta ajatuksissa he ovat aina jouluissa mukana. 

Tähänastisesta elämästä kiitollisena odotan uteliaana tulevaa joulua.