Sydämen kanssa on ollut viime aikoina kaikenlaisia vaiheita. Joulukuussa epäiltiin vakavaa sydänsairautta, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan minulla ei kuitenkaan sitä ole. Helpottavaa, vaikkakin myös yllättävää, sillä se olisi selittänyt monia oireitani.
Alkoivat myös uudet sydänvaivat: viikon sisällä kaksi parin tunnin kestänyttä eteisvärinäkohtausta. Ja juuri kun istuin päivystyksessä jälkimmäisen kohtauksen jälkeen, tuli Maisan kautta tieto, ettei minulla ole epäiltyä sairautta. Hienoa! Tuli kuitenkin uusi diagnoosi lääkeresepteineen ja alkuviikosta uusi Kela-kortti.
Päivystyksessä kehotettiin kysymään hoito-ohjeita "hoitotaholta", mutta sitä kautta pääsee vain soittamaan hoitajalle. Hoito-ohjetta en saanut, mutta taustalta jokin lääkäri määräsi lääkkeen, joka sai minut todella sairaaksi: leposyke painui jopa alle 40:n. Onneksi sain viikon jälkeen samaa reittiä luvan lopettaa lääkityksen, ja nyt voin melko hyvin. Hoito-ohjeita tai diagnoosin selvennystä sieltä ei herunut. Elänpä siis niin kuin ennenkin.
Soteuudistus näyttäytyy erikoissairaanhoidossa potilaalle siten, että hoitaja välittää lääkärille tietoja ja potilaalle lääkärin määräyksiä. Potilas ei tapaa lääkäriä juuri koskaan. En ole siis voinut kysyä, mikä minun sydämessäni lopulta on vialla. Maisa-viesteissä on epäloogisuuksia enkä hoitajaltakaan saanut vastauksia. Ehkä pitäisi hankkiutua yleislääkärin juttusille ja pyytää häntä tulkitsemaan, onko minulla esimerkiksi yksi vai kaksi läppävikaa ja mitä niistä seuraa.
Tänään lehdessä kerrottiin, että sote toimii paremmin kuin koskaan ennen. Harmi, ettei se näy potilaalle. Ennen käytiin keskustelemassa lääkärin kanssa, ja asiat selvisivät, kun kysyi. Nyt koneisto rullaa siten, että jokainen tutkimus, puhelu tai viesti merkitään Maisaan vastaanottokäyntinä, ja tilastot kertovat, että hoidettu on. Jos joutuu soittamaan kolme kertaa samasta asiasta, tilasto tulkitsee, että potilas on käynyt kolmesti vastaanotolla. Oikeasti asia ei välttämättä ole edennyt lainkaan.
Voi, mitä vastoinkäymisiä olet terveyden kanssa kokenut! Onneksi ei kuitenkaan ollut sitä vakavaa sydänsairautta. Voimia sinulle!
VastaaPoistaMekin tutustuimme Treen Acutan toimintaan kahtena päivänä yhteensä 8 tunnin ajan. Olin seuralaisena matkassa mukana. Erikoista oli, että sunnuntaina (ja ehkä koko viikonloppuna) ei Suomen yhdessä vilkkaimmista päivystyksistä saanut käyttää ultraa kuin yhteen tiettyyn tutkimukseen, ja meidän vaivamme ei siihen kuulunut. Piti siis tulla maanantaina vielä uudelleen Acutaan ultraäänen vuoksi. Onneksi sattumalta meidän piti toista asiaa tulla hoitamaan samana päivänä Tampereelle, joten yksi tie, kaksi asiaa. Hoito oli kyllä hyvää, selvyys saatiin ja lääkkeet. Onneksi menimme. Vahvoja istumalihaksia ja evästä kyllä tarvittiin näiden kahden päivän aikana. Vink, vink, kaikille päivystykseen menijöille!