Marraskuu

 Marraskuu on useimmiten vuoden pimein kuukausi. Marras tuo mieleen kuoleman, ja marraskuussa on pyhäinpäivä, jolloin käydään hautausmaalla muistelemassa edesmenneitä. Jotkut lähtevät kotimaan pimeyttä pakoon etelään juuri marraskuussa.

Huomaan olevani toisenlainen. Minua ei pimeys tätä nykyä juurikaan haittaa. Onpahan syytä viettää aikaa kotona, vaatimatta itseltään kovin paljon tehokkuutta, kun aurinkokin laske niin aikaisin. Iltahämärä suorastaan kutsuu asettumaan sohvannurkkaan kirjan (tai padin) kanssa.

Muutama vuosi sitten oli hurjempaa. Työaamuina lähdin polkemaan työpaikalle aamuseitsemältä pilkkopimeässä. Töissä väistötiloissa ei ollut luonnonvaloa, koska luokissani ei ollut ikkunoita, joten aurinkoa ei välttämättä nähnyt pävän aikana lainkaan. Kotiin lähtiessä neljän viiden maissa oli taas pilkkopimeää. Onneksi pyörässä oli hyvät valot. Olisi varmaankin D-vitamiini puuttunut elimistöstä kokonaan ilman purkkilisää! Poikkeuksena olivat päivät, jolloin piti vaihtaa työpistettä kesken päivän ja tuli pyöräiltyä viisi minuuttia päivänvalossa, tai jolloin oli vartin ulkovalvonta. 

Nyt on mukavaa, kun voi elellä oman aikataulun mukaan. Herään useimmiten puoli kuudelta ja voin lueskella pari tuntia kirjaa tai päivän lehteä. Aamiaisen jälkeen voi puuhastella päivänvalossa, kunnes iltahämärä taas kutsuu rauhoittumaan.     

Marraskuun synkkyys on tietysti totta, mutta valot auttavat. Ulkonakin on hauska kävellä katulamppujen valossa. Pidän erityisesti kellertävistä katuvaloista, jotka luovat ympärilleen lämpöisen tunnelman. Onneksi meidän kotikatumme lampuissa on juuri oikea sävy.

Muutaman päivän kestänyt lumipeite hämmästytti valaisemalla ihmeesti koko tienoon. Olisi hienoa, jos myös tänä talvena saataisiin tännekin lunta. Ymmärrän Lapin ihmisiä, jotka sanovat, että etelässähän se kaamoksen pimeys on. Täällä olisi todellakin pilkkopimeää ilman kaupungin valoja. Maalla huomaa, että taivas on oikeasti täynnä tähtiä! 

Kotona on vaikka kuinka paljon keskeneräisiä tekemisiä, joihin ei tunnu riittävän aikaa. Marraskuu olisi hyvä kannustin lyhentää To Do -listaa ennen kuin jouluvalmistelut alkavat. Pitäisiköhän myös lukea pitkästä aikaa Muumilaakson marraskuu?  

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa, jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja naurat lämpimässä ja yksinäisyydessä.

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."  Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu

Kas, kuinka Vilijonkan ajatukset ovat kulkeneet samoja latuja omieni kanssa.  Taidankin lukea koko kirjan ennen kuin marraskuu on vääjäämättä ohi.