Kiirastorstaina kävimme ensin ostoksilla. Illansuussa olin kirkossa kiirastorstain ehtoollispalveluksessa. Kirkko oli täynnä väkeä ja tapahtuma puhutteleva. Hienosti valitut virret, rukoukset ja mietiskelyt. Lopussa vaikuttava Käy yrttitarhasta polku -laulu ja sen aikana alttarin riisuminen ja verhoilu mustaan. Kirkosta kiirehdin bussiin ja ennätin juuri sopivasti radion ääreen kuuntelemaan Bachin Matteus-passiota. Olin hankkinut vastikään Topi Linjaman mainion Matkaopas Matteus-passioon -kirjan, ja siitä oli kovasti iloa kuunnellessa. Tulin seuranneeksi tekstejäkin tavallista tarkemmin. Pitää perehtyä vielä paremmin sen sisältöön ennen seuraavaa kiirastorstaita.
Pitkäperjantaiaamunakin kävin kirkossa. Mustiin puetun alttarin päällä oli vain viisi punaista ruusua kuvaamassa Jeesuksen haavoja. Edessä oli suuri puinen risti, jossa siinäkin oli ruusut haavoina. Pitkäperjantain jumalanpalvelus on aina vaikuttava sekä tekstien että virsien vuoksi, jotka lauletaan ilman säestystä. Voimakkaasti puhuttelee myös Moitteet, joka nykyisin kuulunee kaikkialla pitkäperjantain jumalanpalvelukseen.
Sää suosi ulkoilua, joten iltapäivällä otin kiikarin kaulaan ja lähdin rannalle kävelemään. Sainkin seurata silkkiuikkujen hienoja kosiomenoja, samoin myöhemmin telkkien. Nokikanojakin oli paikalla kymmeniä. Ilahduttavin luontohavainto oli västäräkki, joka heilutteli pyrstöään rannan kivimuurilla. Västäräkistä vähäsen? Palatessa kohtasin lammaskatraan, joka oli tavanomaisella iltakävelyllään. Rupattelin pitkään heidän paimenensa kanssa.
Tarkoituksenani oli mennä illalla Hämeenlinnan keskustaan seuraamaan Via Crucis -katunäytelmää, mutta yhtäkkiä tunsinkin itseni hyvin väsyneeksi ja vähän viluiseksi ja päätin jäädä kotiin katsomaan ja kuuntelemaan tv:stä Johannes-passiota. RSO ja Helsingin kamarikuoro sekä solistit, kapellimestarina Micholas Collon. Evankelista Nicholas Mulroy oli aivan mahtava! Totesin, että tarina oli sama kuin Via Cruciksessa, mutta musiikki oli tässä ehkä vähän korkeatasoisempi... Harmitti, ettei Topi Linjaman Matkaopas Johannes-passioon tullut mukaan vaan jäi kotiin, kun en tiennyt Johannes-passiota kuulevani.
Lauantai valkeni sumuisena. Luvattu ennätysmäinen lämpö olikin jäänyt Baltian eteläosaan, ja meille oli luvassa koleutta ja sadetta. Teimme pikaisesti päätöksen lähteä kotiin päivää aiottua ennemmin. Iltapäivällä, juuri kun olimme lähdössä, sain pelottavan tuntuisen näköhäiriön: sahalaitakuvioita molemmissa silmissä laajoina kaarina. Tämä oli jo kolmas samanlainen. Tällä kertaa se kesti kahdeksan minuuttia. Lääkärien mielestä kyse on päänsäryttömästä migreenistä. Tietenkin parempi tällainen migreeni kuin julmettu päänsärky, mutta oudolta tuntuu.
Koska olin viettänyt lähes unettoman lauantain vastaisen yön, olin niin väsynyt, etten jaksanut perinteiseen tapaan seurata ortodoksista pääsiäisyön palvelusta tv:stä vaan menin nukkumaan.
Tänä aamuna heräsin hyvin nukutun yön jälkeen melko pirteänä. Koska paastonaika oli viimein ohi, söin aamiaisen jälkeen suklaamunan (Pätkis-muna - ei niin hyvä kuin olin odottanut). Satoi kaatamalla, joten kirkkoon meno jäi aikomukseksi ja kuuntelin sen sijaan pääsiäismessun radiosta. Sitten ryhdyin leipomaan, sillä huomenna tulee ruokavieraita.
Aloitin muffineista. Ne onnistuivat hyvin toisin kuin edellisviikkoiset. Sitten leivoin kulitsan. Alustin sitä käsin, mutta sehän ei millään ruvennut valmistumaan, joten kohotin ja laitoin paistumaan käsiin tarttuvaisena taikinana, ilman XP-koristelua. Saa nähdä, miltä se huomenna maistuu. Sen jälkeen tein New Yorkin juustokakkua ensi kertaa elämässäni. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun se piti jäähdyttää uunin jälkilämmössä. En huomannut laittaa uunin tuuletusta pois, ja niinpä kakku lopulta halkesi keskeltä pahasti. Voih.
Sitten olikin jo ilta. Ensin saunoimme, ja sen jälkeen tein vielä pashan - tai oikeastaan kaksi, sillä ainesta oli enemmän kuin pashamuottiini sopii. Sitäkin maistellaan sitten huomenna.
Näin meni pääsiäispäivä tällä kertaa aika maallisissa hommissa. Onneksi huomenna minun osallanni on enää leipomusten koristeluja ja kattausasioita, sillä keittiömestarina häärii Armaani. Hän on paljon parempi kokki kuin minä, joka kokkailen vain välttämättömyyden pakosta.
Ehkä ehdin huomenna vieraiden mentyä syventyä paremmin myös pääsiäisen sanomaan. Tänäänkin kuitenkin on jo selvää, että KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA! Se sana kiiri myös ystävien viesteissä tänään. Onneksi sanoma ei vanhene päivässä eikä kahdessa. Huomisen aihe kirkoissa on muistaakseni Ylösnousseen seurassa, ja siitähän voi iloita joka päivä elämän loppuun asti - ja varsinkin sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti